Wave Gotik Treffen 2000, Leipzig | |
Kimmo Niukko (alunperin julkaistu Sue-lehdessä) |
|
Euroopan ja oikeastaan maailmanlaajuisestikin
kaikkein legendaarisin gothic- ja industrial-kulttuurin kaupunkifestivaali oli pyörinyt
mielessä sen verran pitkään, että enää ei ollut muuta mahdollisuutta kuin pakata
rinkka ja painua itse pääkallopaikalle katsastamaan tapahtuman meininkiä.
Musiikillisesti edustettuna olivat oikeastaan alan kaikki tummempisävyisempään
ulosantiin suuntautuneet tyylit kuten dark wave, gothic rock, EBM, electro, industrial,
noise, neofolk, black/death/gothic metallit, jne. Bändejä paikalla lienee ollut jokunen
sata. Lisäksi musiikin lisäksi ohjelmistossa oli kulttuuria erilaisten elokuvien
(mykkäfilmejä urkumusiikilla säestettynä kirkossa), kirjallisuusesitelmien,
liveroolipelien ja lukuisten muiden tapahtumien muodossa. Myös kaupallisuus oli vallannut
tapahtuman, sillä myynnissä oli monenmoista alakulttuuritavaraa alkaen levyistä ja
kirjoista aina mitä koristeellisimpiin goottikaapuihin. Saksassa nimittäin panostetaan
aika tavalla pukeutumiseen goottailu-tapahtumissa ja yleisön joukossa todella tapasikin
aivan uskomattomia vetimiä. Aika hyvin olisi erottunut massasta sinisillä farkuilla ja
valkoisella t-paidalla
|
|
Tummiin pukeutuneita hiippareita |
WGT 2000 oli vetänyt paikalle eräiden arvioiden mukaan
25000-30000 enempi vähempi tummiin pukeutunutta hiipparia, jotka kyllä tunnisti
Leipzigin katukuvasta varsin selkeästi. Kyseessä oli siis kaupunkifestari, joka
tarkoitti esiintymiskompleksien olevan sangen kaukanakin toisistaan. Kiinnostavien
päällekkäisyyksien (joita muuten oli paljon) osuessa kohdalle, saattoi joutua
harkitsemaan kannattiko yhden bändin takia matkustaa ratikalla viittä kilometriä vai
jäädäkö sittenkin aloilleen katsomaan toista lähes yhtä kiinnostavaa bändiä.
Tällaisten kiusallisten päällekkäisyyksien vuoksi olin pakotettu tekemään
linjanvedon, että metallibändit saivat jäädä vähemmälle ja parempi keskittyä
orkestereihin, joita ei suurella todennäköisyydellä tulla milloinkaan näkemään
Suomessa. Siispä jouduin missaamaan kiinnostaviakin nimiä tyyliin Borknagar, Samael,
Opeth, Anathema, Immortal
|
Perjantai Aloitusiltana oltuani noin 5
minuuttia alueella, vastaan jo talsi tuttuja suomalaisia, jotka ehtivät todistaa alueen
olevan täynnä toimintaa ja päällekkäisyyksiä. Ensimmäinen bongaamani orkesteri oli
niin ikään kotoinen Nightwish, joka esiintyi sangen suurelle ja innostuneelle
kuulijajoukolle. Nightwish sai kuitenkin jäädä yhden biisin jälkeen, kun viereisessä
messu- |
Love is Colder than Death |
Samaan aikaan toisaalla esiintyi takavuosien
kalkkunabändi Sigue Sigue Sputnik, jota piti vilkaista ihan vain nimeksi ja todeta
yhtyeen olevan edelleen huono, tai oikeastaan entistäkin huonompi. Silkan rahastuksen
vuoksi uudelleen koottu, luulen minä. Koko ilta meni oikeastaan enempi tutustuessa
massiivisiin levymyyntipisteisiin, joten bändit jäivät hieman vähemmälle. Kuitenkin
illan päätteeksi tuli vielä tsekkailtua saksalainen folkmetalbändi Eisregen.
Ihan katsottava, vaikkei mikään klassikko. |
|
Aurum Nostrum |
Lauantai Sikeästi nukutun yön jälkeen
oli aika tutustua Leipzigiin laajemmin, sillä kun vielä edellisenä iltana oli saanut
olla vain yhdessä festivaalipisteessä (AGRA nimeltään), niin lauantaina saisi
risteillä ainakin parin paikan välillä. Onneksi seurueellamme oli käytössään
vuokra-auto, joka helpotti siirtymistä melkoisesti, vaikka tulivathan nuo
raitiovaunulinjatkin melko tutuiksi. Lauantain alkusuunnitelmiin kuului Parkbühne-niminen
keikkapaikka, jossa esiintyisi useampi apacalyptic/neofolkin äänenkannattajia. Tuolla
sitten olivatkin festarin kiinnostavimmat orkesterit, huolimatta siitä, että erään
bändin (Von Thronstahl) esiintyminen oli sattuneesta syystä kielletty Leipzigin
kaupungin toimesta ja yksi bändi oli peruuttanut muuten vain. Ensimmäisenä lavalle
saapui entuudestaan täysin tuntematon nimi Aurum Nostrum, joka sittemmin
osoittautui kenties festivaalin positiivisimmaksi yllättäjäksi. Aurinkolaseihin ja
mustaan leninkiin pukeutunutta naisvokalistia säesti kaksi patarumpujen soittajaa, jotka
välillä soittelivat myös akustista kitaraa ja koskettimia. Musiikki kuulosti paikoin
hauraalta, paikoin hyvinkin mahtipontiselta. Levyä bändiltä ei tietääkseni ole vielä
ilmestynyt, mutta jahka ilmestyy, niin rahat on jo budjetoitu sitä varten. |
Seuraavana esiintyi sitten eräältä tribuuttilevyltä tuttu ja kovasti odottamani The days of the trumpet call, jota kohtaan saattoi olla ehkä liikaakin odotuksia, sillä orkesteri ei aivan yltänyt parhaimpaansa. Tosin uusi cd:nsä piti silti paikan päältä ostaa Sitten piti olla kahden bändin mittainen tauko, joten oli aika jaloitella sapuskalle. Arvoitukseksi jäi olisiko tuossa poissa ollessa ehtinyt esiintyä bändi nimeltään Annabelles Garden, joka olisi kovasti kiinnostanut. Viimeisenä Parkbühnellä soitti australialainen kahden miehen neofolkbändi Ostara, joka esitti hyvin Death In June-vaikutteista musisointia. Erittäin hyvä myöskin. | |
Days of the Trumpet Call |
|
Illan päätteeksi piti sitten siirtyä Messehalle
kuuteentoista, jonka eri tiloissa oli soittamassa monenmoisia industrial- ja
noisebändejä. AGRAssa, joka sijaitsi noin 5 kilometriä eri suuntaan kuin Messehalle 16,
olisi esiintynyt mm. Enslaved ja Marduk, mutta industrialmekkala vei voiton
tälläkin kertaa. Nuo konebändit soittivat sitten todella lujaa ja taskunpohjilta piti
kaivaa jotain nenäliinan palasia korviin tukkeeksi. Housut suorastaan lepattivat
äänenpaineen takia ja rintakehässä jyskytti. Kun mukaan lisäsi tehokkaan valokaluston
stroboineen, niin vaikutus oli vähintäänkin vaikuttava. Hullu meno
Sunnuntai Keskipäivällä päätimme suunnata kohti Renaissance-hotellia, jossa sijaitsi
festivaalin päämaja ja lehdistötiedotuspiste. Ajettuamme pihaan, tapasimme muutamia Cold
Meat Industry-levymerkin artistia ja vaihdoimme kuulumisia. Lievä shokki meinasi
tulla, kun kuulimme jotain huhua festivaalin joutumisesta konkurssiin ja sen johdosta
järjestettävästä ylimääräisestä lehdistötilaisuudesta. Taisi olla Tomas/Ordo
Equilibrio, jolta asiasta ensinnä kuultiin. Homman nimi oli lopulta se, että
festivaalijärjestäjältä oli loppuneet varat toisen päivän jälkeen, koska
ennakkolipuista oli vielä rahoja tilittämättä eikä pankkikaan suostunut lainaamaan
tarvittavaa summaa. Tuo oli siis virallinen selitys, vaikka liikkeellä oli sitkeästi
myös huhu, että joku olisi karannut rahojen kanssa kaukaisille aurinkosaarille
Anyway, teoriassa festarit olisivat siltä erää ohitse. Onneksi käytäntö meni hieman
toisin, sillä loppufestarit päätettiin hoitaa kunnialla loppuun talkoohengellä.
Siispä aikaisemmin järjestyksen ylläpidosta huolehtinut Black Rainbow Securityn tylyt
punttisalikovikset saivat seuraajikseen ihan "normaalin" kokoisia ja rennompia
järjestysmiehiä. Samoin bändit esiintyivät tavallaan ilmaiseksi, kun kerran paikalle
olivat jo joka tapauksessa vaivautuneet. |
|
Heidnisches Dorf |
Soittoaikataulut rukattiin uusiksi ja pari
esiintymispistettä jouduttiin lopettamaan, mutta ohjelmaa riitti reippaasti koko
sunnuntaiksi. Parkbühne kuului näihin uudelleenorganisointien kohteisiin, joten sinne
alun perin suunnitellut orkesterit siirrettiin Heidnisches Dorf nimiseen
pakana/viikinkikylään. Paikka olikin mitä upein nuotioineen ja viikinkityyliin
rakennettuine rakennuksineen! Ainoa huono puoli tietysti oli sähköjen puuttuminen eli
oli tyytyminen akustispohjaisiin esityksiin. Toisaalta tuo antoi tietynlaisen
primitiivisen tunnelman eikä neofolkissa muutenkaan sen kummemmin sähkövempaimilla
kikkailla. Ensinnä estradille (3m x 3m katos) kapusi Dies Natalis, jonka
saksankielinen musisointi kirvoitti muutamat innokkaimmat jopa yhteislauluun. Melko
alkukantainen meininki, mutta homma toimi. Sen sijaan seuraavaksi esiintynyt
unkarilainen(?) Scivias ei oikein saanut hommaa kuulumaan riittävästi
vahvistimien puuttumisen takia. Sitten olikin vaihteeksi vuorossa suomalaista
kansanperinnettä, kun Tenhi saapui soittopeleineen lavalle. Sinänsä hassua,
että yhtyeen ensimmäinen keikka toteutuu ulkomailla. Viidellä hengellä joutuivat
improvisoimaan akustisen setin ja soittajat olivat tilanteesta hieman hämillään. |
Mutta ongelmat eivät jäänet tuohon.
Aloittaessaan toista biisiään bändille ilmoitettiin, että paikanpäällä saattaisi
kohta ilmetä eräitä vakavia ongelmia ja setti olisi syytä lopettaa siihen paikkaan.
Ongelmien alkuperä liittyi illan pääbändiin Death In Juneen ja heidän joidenkin
mielestä kyseenalaiseen imagoonsa, mutta onneksi sen kummempaa ei sattunut. Pitkän
odottelun jälkeen Death In June saapui lopulta yleisön eteen. Kolmella patarummulla ja Douglas
P. laulussa, bändi esitti improvisoiden 3 biisiä häipyen sitten vilkkaasti paikan
päältä. Bändit tuossa paikassa olivat sitten siinä, joten loppuillan kohteeksi
otettiin taas Messehalle 16 ja sen monilukuinen konemusiikkitarjonta. Useat bändit
siellä olivat melko pieniä nimiä, mutta porukkaa oli yllättävän runsaasti ja
meininki asiallinen. Electro-puolella esiintyneet S.P.O.C.K. ja Apoptygma
Berzerg kiinnostivat silminnähden laajempaa kuulijakuntaa kuin samaan aikaan
viereisellä industrial/melu-puolella meuhkanneet hämäryydet, jotka jälleen koettelivat
melunsiedon äärirajoja.
Maanantai Neljäs ja viimeinen päivä edessä eikä oikeastaan suurempaa festariväsymystä havaittavissa vaikka edellinen ilta vierähtikin aamuviiteen. Mutta kuten aikaisemmin oli jo alkanut epäillä, maanantaina ei enää tulisi olemaan sen kummempia esiintymisiä ja kaikki olisi tältä kesältä ohi. Sinänsä sääli, sillä illaksi olisi ollut tiedossa vielä Cold Meat Industry-levymerkin iltamat ja monien tuon yhtiön artistien keikat. Mutta se jäi sikseen ja oli aika jättää Leipzigin pölyt taakse. Tarkemmin ajatellen tuo maanantain poisjääminen ei kuitenkaan harmittanut, sillä bongaamieni kiinnostavien bändien saldo oli jo aika mainio. Ehkäpä tämän jälkeen Suomen kesäfestarit mielikuvituksettomine bändivalintoineen kiinnostavat astetta vähemmän. Loppujen lopuksi WGT 2000 oli kaikkine omituisine käänteineenkin oikein miellyttävä kokemus ja varmasti tuonne toistekin lähtisi, mikäli konkurssi ei ollut lopullinen. (Sittemmin kuulin, että nimen käyttöoikeudet myytäisiin ammattimaisemmalle järjestäjätaholle ja uusi päivämääräkin on päätetty). So dann, paikallista sananpartta lainatakseni.
|
|
Poliittisesti epäilyttävää Von Thronstahlia kiellettiin esiintymästä... |
|