Carlos Giffoni, Prurient, Haare 15.11.2006, Vastavirtaklubi, Tampere |
|
John Björkman
|
Jenkkinoiseartistien Carlos Giffoni ja Prurient Suomen kiertueelta sattui 15.11. keskiviikko-ilta itselleni sopivaksi keikka-ajankohdaksi, ei vain siksi että seuraavana päivänä olisi vapaa aamu, vaan myös koska olen aina halunnut käydä Tampereen Vastavirtaklubilla, ja olen myös jonkin aikaa halunnut nähdä kyseisenä iltana myötävaikuttavan Haaren livenä. Eli monta kärpästä yhdellä iskulla riittivät motivaatioksi ajamaan marraskuisessa pimeydessä loskasateessa Tampereelle ja takaisin. Pispalan kauniilla puutaloalueella sijaitseva Vastavirtaklubi osoittautui oikein sympaattiseksi vaihtoehtokulttuuriväen hengailumestaksi, siellä vallitsi miellyttävän olohuonemainen tunnelma ja hyllyissä piisasi kaiken maailman anarkolehtien lisäksi myös sarjakuvia luettavaksi. Jos nälkä sattui yllättämään, naapuritalossa sijaitseva vähintään yhtä sympaattinen Vaakon nakki palveli aina puoleen yöhön saakka. Tosin on ymmärrettävää että klubin melko syrjäinen sijainti varmasti verottaa kävijämääriä. Ainakaan tällaisena keskiviikko-iltana räntä- ja lumisateessa ei ilmestynytkään paikalle kuin ehkä arviolta parikymmentä henkeä, artistit mukaanluettuna.
|
|
Haare ja sähköhammasharja
|
|
Illan aloitti Haare, joka juuri ennen keikkaa oli antanut hätäisen ilmoituksen että kitaristinsa on sairastunut ja keikasta ei ehkä tule ihan sellainen kuin pitää. Ainakin Haare oli keksinyt hauskan jipon: omien muistikuvienii mukaan analogisten äänilähteiden nimeen vannova mies piti romujaan laukussa joka oli avattuna pöydällä, niin että pikaisesti katsottuna näytti kuin hän olisi soittanut läppäriä. Tätä hetken naureskeltuamme saivatkin hymyt hyytyä kun päälle ryöpsytettiin kunnolla ilkeää feedbackia. Kitaravalliakin oli kuuluvilla, tosin taustanauhalta, ja soolona salkkunsa takana kykkivä Ilkka Vekka keskittyi rämistelemään peltejä, ketjuja ja muuta rojua. Soundi oli hyvin paljon ilkeämpi ja kivuliaampi kuin mitä olin Haarelta odottanut, ja huomasin että lavalla tapahtuva metallinrymistely ei einakaan aluksi saanut paljoakaan korreloivia ääniä PA:sta (Haare valitteli jälkeenpäin että mikit eivät oikein toimineet kuten olisi pitänyt). Hienona yksityiskohtana jossain vaiheessa esiin kaivettiin sähköhammasharja, jonka kanssa rumpupeltiä värisytettiin. Keikka ei suoraan sanottuna mennyt ihan nappiin, mutta jään ymmärrykseen että tämä ei ollutkaan Haare-keikka sellaisena kuin sen pitäisi olla. Jään odottelemaan uutta tilaisuutta nähdä artistin paremmassa vedossa.
|
|
Ensimmäisen keikan aikana tuli ainakin todistettua että Vastavirran PA:sta volyymia piisaa ja huomasin etten ollut läheskään ainoa joka Haaren jälkeen rupesi etsimään korvatulppia. Seuraavana vuorossa oli Prurient, eli hyvin kohteliaan ja mukavan oloinen herra Dominic Fernow, jonka kanssa ehdin tekemään jonkin verran tuttavuutta ennen keikkaa. Lavalla Prurient oli pukeutunut mustiin nahkahansikkaisiin ja seisoi uhmaavasti selkä yleisöön päin, paksun utuisen analogimaton kasvaessa esiin. Aloin epäillä että se kohtelias nuorimies jonka kanssa olin alkuillasta jutustellut oli jätetty narikkaan. Soundi ainakin oli kertakaikkisen upean painostava, se suorastaan täytti ilman. Vähäiset lisä-äänet ja huudetut vokaalit olivat kuin pelkkiä värähtelyjä paksussa perusäänessä. Ensimmäisen kappaleen aikana Fernow oli kohtalaisen paikallaan, vaikka hänen olemuksensa suorastaan uhkui kiukkua ja raivoa. Kun raivokkaammat voimaelektroniikkataustat pian pääsivät pauhaamaan alkoi myös herra Fernow pauhata, riehua ja karjua lavalla, intensiivisyydellä jonka vertaa saa tältäkin alalta hakea - ehkä Karjalan Sissien live-esiintymisissä on vastaavanlaista raivoa. Mies tärisi, räki pitkin lavaa, punoi nyrkkiä ja taittui kaksin kerroin niin että olin monta kertaa varma että kohta kaatuu, mutta pysyi silti jatkuvasti hallinnassa ja pystyi myös luomaan mitä erinomaisimmat äänet. Vaikka itseeni tehosivat parhaiten juuri aloituskappaleen kaltaiset paksut staattiset äänimatot, olivat myös "perinteisen" rytmiset voimaelektroniikkakappaleet sitä itseään parhaimmillaan. Ensiluokkainen esitys kaikin puolin.
|
Prurient |
Carlos Giffoni |
Tämän jälkeen Carlos Giffonin rauhallisempi noise-esitys ei enää tuntunut niin tehokkaalta, vaikka siinäkään ei moitittavaa ollut. Giffoni seisoi hallitusti paikallaan käännellen kojeitaan ja luoden enemmän kokeellista, jopa maisemallista analogista noisea. Ujellusta, kohinaa ja rätinää joka pikku hiljaa alkoi vallata mielen. Valitettavasti mies lopetti settinsä kesken turhan aikaisin, juuri kun se alkoi kunnolla tehota. Muuten mukavan illan, mutta erityisesti Prurientin keikan jälkeen pystyi lähtemään hyvissä mielin takaisin Turkuun. Tässä sai oivan muistutuksen siitä mistä voimaelektroniikassa todella on kyse. |