|
Vainohulluus III 11.6.2004, Helsinki |
|
|
John Björkman
|
Helsingissä on hiljattain alkanut vaikuttaa uusi tapahtumia järjestävä Vainohulluus-porukka (ilmeisesti samoja kavereita jotka vaikuttavat Älymystö-yhtyeessä). Parin pienemmän tapahtuman jälkeen Vainohulluus heittikin aikamoisen ässän pöytään, tuoden ensimmäisinä Suomeen legendaarisen In Slaughter Nativesin. Kun mukaan vielä heitetään Joensuun tangokuninkaalliset STROM.ec niin en enää tiedä voiko festarikesäänsä paremmin aloitella. Ainakin Turun DBTL jäi vanaveteen kun KMY & Kaos Kontrol-tiimi lähti täyttä kaasua kohti pääkaupunkia.
|
|
Helsingissä seikkaillessa menee aina aikaa ja ovet Gloriaan avattiin ehkä turhan aikaisin. Näin itseltäni jäi näkemättä illan aloittaneet Superfoil ja Pleasures and Days. Harmi, sillä molempia ainakin kehuttiin jälkeenpäin. Paikan päällä tuntui olevan todella runsaasti porukkaa. Onneksi Gloriassa on sen verran tilaa että ei päässyt käymään ahtaaksi. Aimo liuta tuttuja oli taas paikan päällä, ja aika kului hyvin nopeasti jutustellessa. Ensimmäinen esiintyjä jota pääsin seuraamaan oli helsinkiläinen Älymystö. Nelisen henkeä seisoivat eri puolilla lavaa eri laitteiden takana ja keikka lähti käyntiin aikamoisella HC-teknomaisella jumputuksella. Keikan alussa soi industrialimpaa materiaalia, josta osa hieman lähtenteli rytminoisea, mutta kokonaisuutena aina aikamoista tyylien sekamelskaa. Selkeästi taustalla oli kyllä taitavaa melunkäsittelyä mutta suurimman osan ajasta sekoitettiin aineksia jotka eivät vain sovi yhteen. Parin kappaleen soitua lavan edustalle astui aurinkolaseihin ja PVC-hameeseen sonnustautunut vokalisti joka alkoi kähistä ja käristä mikkiin EBM- tai metallihenkisesti. Tässä vaiheessa mielenkiintoni lopahti täysin ja karkasin keikkasalista.
|
Älymystö
|
STROM.ec:n soittoa siirryttiin hyvissä ajoin seuraamaan. Voimaelektroniikka/industrial-taiturit Tuukki ja Myöhänen valmistelivat lavalla esitystään ja selkeästi innokkaimmat kannattajat kokoontuivat lavan edustalle muuten väljässä salissa. Soitto alkoi sähköisellä äänimaisemalla jonka oletin olevan jonkinlainen intro, koska se soi niin hiljaa. Jäin jännittyneenä odottamaan että keikka alkaisi kunnolla, mutta hetken päästä kappale päättyi ja seuraava alkoi, aivan yhtä hiljaa. Materiaali oli selkeästi uutta ja todella hyvin tehtyä, mutta vaikutelma oli sama kuin olisin kuunnellut sitä kotistereoistani. Se että lavan etureunassa seissyt mölisevä blondi hevimies onnistui peittämään suuren osan äänestä huudollaan kertonee paljon. Keikka sai suorastaan koomisia aspekteja kun Myöhänen tarttui mikkiin ja alkoi karjua naama punaisena, mutta mitään ei kuulunut. Vähän ajan päästä vokaalit saatiin edes kuuluville mutta vaikutelma oli yhä se että soitetaan musiikkia sen verran hiljaa että se ei häiritse ihmisten keskustelua. Huomasi artisteiltakin innostuksen loppuvan nopeasti. Ironisinta oli se että pettyneen yhtyeen poistuttua lavalta alkoi kaiuttimista pauhata dj-musiikki niin kovaa että sisäelimet värisivät - jotenkin oma käsitykseni on että asian pitäisi olla toisin päin.
|
|
STROM.ec
|
|
In Slaughter Natives
|
Jäin pelkäämään että In Slaughter Natives tulisi kuulumaan yhtä vaisusti, ja niin ainakin keikka alkoi. Onneksi satuin menemään keikkasaliin hakemaan olutta juuri oikeaan aikaan koska muuten en olisi edes huomannut että Jouni Havukainen oli jo lavalla, vaikeroimassa mikkiin. Jälleen äänenvoimakkuus oli surullisen alhainen. Hiljainen intro oli ilmeisesti uutta materiaalia, alkusyksylle luvatulta uudelta kokopitkältä, ja hidas kappale teki kyllä vaikutuksensa. Syntikan ääressä touhusi Tomas Pettersson Ordo Rosarius Equilibriosta. Hänen läsnäolonsa jäi tosin varsin huomaamattomaksi, Havukaisen massiivisen lavaolemuksen viedessä kaiken huomion. On mielenkiintoista kuinka muuten varsin tavallisen oloinen ja hiljainen mies voi muuttua varsinaiseksi jättiläiseksi astuessaan lavalle. Taustavideomateriaali tuki keikkaa upeasti tiibettiläismunkkeineen, huutavine kasvoineen ja ristiinnaulitsemisineen. Uutta materiaalia seurasi lisää ja äänenvoimakkuuskin saatiin pikkuhiljaa nostettua siedettävälle tasolle. Kuitenkin vokaalit jäivät liian taka-alalle ja Havukaisen murina ei oikein tahtonut tulla läpi. Ensimmäinen tuttu kappale taisi olla Fifth Skin albumilta Sacrosancts Bleed. Keikka jatkui hienosti tasapainotellen materiaalia kaikilta neljältä albumilta sekä hyvällä annoksella uutta materiaalia, mikä kyllä pistää odottamaan mainittua viidettä kokopitkää. Joitain kohokohtia olivat Purgate My Stain-albumin mahtipontisen hidas Clean Cathedral (tosin: mikä ISN:n kappale ei ole mahtipontinen ja hidas?), sekä To Mega Therion, Enter Now the World:ilta. Tosin monet uudet kappaleet kolahtivat kaikista parhaiten. Suomalaissyntyinen Havukainen taisi oikeasti iloita ensimmäisestä Suomen keikastaan, sillä häntä ei kauaa tarvinnut taputtaa encoreen. "Haluatteko te lisää?" hän kysyi ja olikin jo uudestaan vauhdissa.
|
Tapahtumassa oli kaikin puolin hauskaa ja on hienoa että
myös muualla Suomessa alan keikkajärjestäjät ovat
aktivoituneet. Harmi vain että tällä kertaa huonot äänimiehet
pääsivät tekemään paljon vahinkoa. Olkoon tämä
oppitunti kaikille Suomen keikkajärjestäjille (myös meille):
jos paikalla oleva miksaaja ei ole tehnyt noise/industrial-keikkoja ennen,
hänelle tulee kädestä pitäen opettaa miten homma toimii
ja että kyseessä on musiikkia joka pitää tuntea luissaan
ja sisälmyksissään yhtä paljon kuin korvissaan.
|
|