Tämä keikkailta avasi Living Roomin projektisarjan (ei ole tosin vielä tiedossa onko jatkoa oikeasti tulossa), jossa kaksi kokeellista artistia tekee yhteiskeikan. Osa kuullusta materiaalista oli paikan päällä improvisoitua, osa puolivalmiita aiempia töitä. Koko iltaa leimasi oleellisesti hienoinen epätodellisuuden tuntu, sillä setit alkoivat ilman erilistä ilmoitusta suoraan soundcheckeistä. Eli meni aina oma aikansa ennen kuin tiesi hälinän olevan tarkoituksellista.

Illan virallisessa, ennakkomainostetussa osassa oli kolme paria. Heistä ensimmäisenä soittivat bassokitarainen Mockingwyrd ja konetta käsitellyt E.coli. Noin 20 min kestänyt esitys sisälsi useita näppäriä osuuksia (ja yhden erinomaisen rytmisen osion), mutta artistien välinen koordinaatio ei oikein toiminut. Tulos oli varsin hajanainen, ja jätti kylmäksi.

Antonio Verhaverbeke oli seuraavana konevuorossa, ja Rene Kita manipuloidussa kitarassa. Tyyli oli kuitenkin täysin toinen. Kitan intensiivisestä soittotyylistä ja Verhaverbeken materiaalin hiljaisuudesta johtuen teoksesta ei syntynyt oikeastaan mitään todella erilaista, vaan oli juuri niin kuin kaksi ihmistä vain olisi soittanut omaa materiaaliaan samanaikaisesti. Lisäksi melkoinen vahvistinkohina söi tehoja pois. Molempien artistien teknistä osaamista ja minimalistista kiihkeyttä oli nautinnollista seurata jonkin aikaa, mutta se ei valitettavasti riittänyt kantamaan koko esitystä. Tulos venyi liian pitkäksi kiinnostavuuteensa nähden.

Kolmantena oli Lihaksisto, eli Ibrahim Terzic ja AE. Linja oli huomattavasti ambienssi-painotteisempi kuin olin odottanut. Seassa oli jälleen todella hienoja maisemointihetkiä, todellisuudentajua vääristäviä sellaisia, mutta myös hajanaisuutta ja ei-toimivaa kylmyyden tuntua (ihanasta Korg-soundista huolimatta). Syynä oli ilmeisimmin tosin lähinnä se, että Terzicin ohjelmisto kaatui toistuvasti, ja tulos jäi siis pitkälti vain yhden artistin vastuulle. Samoin kuin edellisissä esityksissä, myös tämä venyi tehoonsa nähden ylipitkäksi.

Näiden jälkeen siirryttiin illan aikana ovessa olleelle liitutaululle ilmestyneisiin spontaaneihin esityksiin. (Välissä oli lisäksi pieni hetki akustista Mockingwyrd & Rene Kita -improvisointia.) Ensimmäisenä settinsä soitti MOW, siis Mockingwyrd ja Ovro. Tyyli oli alussa kuin horror-countrya, sitten muuttuen hienoksi fuusioksi Ovron viime aikoina erinomaiseksi hioutunutta ahdistavaa ambientia ja akustista melodiaa. Myös tämä esitys oli äänimaailmaltaan hyvin kliininen ja kylmä, mutta toimivalla tavalla. Erityisesti loppua kohti koettiin hyvin tyylikkäitä osuuksia, mutta monesti improvisaatio tuotti myös ikävää hajasoittoa pitkin matkaa.

Illan parhaat palat olivat viimeisinä: The Butt-Plugs (Ibrahim Terzic ja Rene Kita) näytti ensin mistä koko illan ajan haetussa artistien välisessä synergiassa on tehokkaimmillaan kyse. Kita soitti maanisia kitaraliu'utuksiaan, ja Terzic prosessoi niitä vastaavalla kiihkolla koneensa kautta. Lopputuloksena oli yhdistelmä molempien artistien vahvinta puolta ilman heidän heikkouksiaan: Terzicin manipulaatiotaitoa, Kitan täyteläistä, ei-kliinistä soundia ja melodiaa sekä molempien työnopeutta. Kuvaavin hetki koko tilanteelle oli, kun Rene Kita yhtäkkiä pysähtyi täysin hämmästynyt ilme kasvoillaan kuuntelemaan mitä ihmettä hänen kitarastaan oikein tuleekaan ulos. Esityksen teho kasvoi mainiosti kohti loppua, ja kiinnostus ei siksi päässyt herpaantumaan kertaakaan.

Illan viimeisteli mainiosti nimetty Skoliosis - Niko Skorpio ja E.Coli. Molemmat kaivoivat koneistaan ulos puolivalmista tuotantoaan, ja soittivat niitä hurjasti keskittyen päällekkäin. Materiaali oli lähinnä ambientia, tosin suuria melodioita sisältävää ja usein pulputtavaa sellaista. Kyseessä oli ehdottomasti oikein hyvä ambient-setti, mutta ei erinomainen. Hajontaa oli välillä liikaa, ja tilan pieni koko ei tällä kertaa ollut materiaalille etu vaan haitta. Sanoisin silti, että näiden artistien kannattaisi harkita yhteismateriaalin tuottamista jatkossakin.

Kokonaisuutena ilta oli hieman turhankin pitkä ja uuvuttava. Näin monta esitystä on melkoinen kuorma yhteen konserttiin. Mukana oli paljon hyvää tavaraa, mutta toisaalta myös erityyppisten artistien yhdistelyn ongelmat tulivat selkeinä esiin. Hinta-laatusuhteeltaanhan ilta oli tietenkin jälleen oikein mainio.

 

Takaisin