Icetodiron 11.12.2004, Vilna: Error, Negru Voda, Des Esseintes, Megaptera |
|
John Björkman kuvat: Autarkeia |
Hyvä keikka on aina myös hyvä tekosyy matkailuun ja lomailuun. Tällä verukkeella löysin itseni keskellä vuoden pimeintä aikaa yöbussista Tallinnasta Liettuan kauniiseen pääkaupunkiin, jossa paikallinen Autarkeia-organisaatio ja lafka oli järjestämässä lupaavalta vaikuttavaa industrial-iltamaa. Vieraanvarainen järjestäjä oli hoitanut asiat niin että kaikki sujui paikan päällä todella vaivatta.
|
|
|
|
Olimme varautuneet tulemalla paikan päälle päivää ennen itse keikkaa, jotta alle sai hyvät yöunet, mikä oli kieltämättä tarpeen sillä keikalla oli hieman tavanomaista myöhäisempi aikataulu. Ja Vilnan kestitsemispaikoissa saa illat kulumaan erittäin leppoisasti. Itse keikkapaikkana toimi klubi nimeltä The Vault, joka osoittautui vanhaksi neuvostoajan bunkkeriksi maan alla. Vaikka paikka oli hieman syrjäinen ja vaikeasti löydettävissä, se tarjosi aika pitkälti täydellisen tunnelmalliset puitteet industrial-konsertille. Jykevät betonipilarit jakoivat huoneen aukeaan keskiosaan, ja enemmän hengailuhenkisiin sivuosiin, jotka oli sisustettu maastokuvioisilla penkeillä, seiniä koristivat vanhat kuvitetut evakuointiohjejulisteet sekä erimalliset kaasunaamarit. Ilma haisi homeelle ja märälle betonille, ja tilaa lämmitettiin kaasulämmittimillä. Baari sijaitsi turvaverkon takana ja myös ovella sai käydä läpi varsin perusteellisen turvatarkastuksen.
|
|
Aika kului harvinaisen hitaasti kun paikalla ei pahemmin tuttuja ollut, joten Latvialaisen Errorin aloittaminen oli tervetullut. Errorin setti oli varsin rakenteellista, jopa hypnoottista noisea. Isolla kankaalla pyöri näyttävä taustavideo, joka tasapainotteli erittäin vaikuttavan ja varsin hupaisan välillä. Errorin tyyliä on vaikea kuvailla, se oli ehdottomasti melua, ei kovin rytmistä mutta ei missään nimessä myöskään kaoottista, vaan selkeää, lähes ambientmaista rakenteeltaan, ollen samalla voimakkaan kohisevaa. Setti tehosi ainakin minuun todella hyvin ja jään odottelemaan Errorin ensimmäisiä julkaisuja. Yleisöä ei ollut kovin suurta joukkoa, ehkä viitisenkymmentä henkeä. Luultavasti noin kahdentoista euron lipunhinta oli varsin korkea paikallisille, ja verotti kävijämäärää. Oli kuitenkin hauskaa seurata paikallaolijoiden suurta innokkuutta, eritoten keikkojen taltoinnissa: lavan edustalla pörräsi jatkuvasti ainakin kymmenkunta ihmistä sekä kameroiden että videokameroiden kanssa, räpsien kuvia ja filmaten jatkuvalla syötöllä.
|
Error |
|
Pitkähtön tauon jälkeen oli Negru Vodan vuoro. Pohjoisruotsalainen rekkamies Peter Nyström seisoi tukevasti laitteidensa takana, hitaasti yltyvän intron pauhatessa. Kankaalla pyöri ruotsalaisia maantiemaisemia rekan ikkunasta kuvattuna, juuri sellaista karuutta joka hienosti heijastaa Nyströmin karkeaa musiikkia. Pitkän rytmin yltymisen jälkeen setti pamahti Under the Ice:n tamppaaviin rytmeihin ja äänenvoimakkuus oli tasolla joka sai sisäelimet värisemään bassotaajuuksien tahdissa. Olen usein miettinyt kuinka suuri rytmihäiriöriski tällaiseen keikkaan mahtaa sisältyä. Todella tiukka alku, mutta setin keskivaihe tuntui jäävän hieman puolitiehen. Nyström improvisoi mm. bassokitaralla nauhaloopin päälle. Loppua kohden meno kohentui taas jylläävillä rytmeillä sekä mm. Northern Beauty:n jylhillä tunnelmilla. Yleisö tuntui alkuillasta hieman varautuneelta, mutta lämpenivät selkeästi pikku hiljaa esityksille. |
Des Esseintesin settiä sai taas odottaa tovin,
ja väsymys alkoi jo hieman verottaa. Hereillä oli silti pysyttävä,
Des Esseintesiä en ollut vielä nähnyt livenä, ja tämä
Magnus Sundströmin industrialimpi projekti, joka ainakin levyillään
on tehnyt minuun kovan vaikutuksen. Piinkova oli myös esitys, joka
koostui lähinnä ensiluokkaisesta rytmi-industrialista mm. Negru
Vodan ja Deutsch Nepalin tyyliin. Eroottinen taustavideo ei etenkään
alussa oikein toiminut yhteen kalskean ja kovan musiikin kanssa, mutta
se ei estänyt nauttimasta pääasiasta. Kesken keikan saatiin
myös nauttia tuliesityksestä yleisön joukossa.
|
|
Des Esseintes ja tulishow
|
|
Jäljellä oli vielä kenties tärkein: Megapteran hetkellinen nousu haudasta, ainakin yhtä live-esiintymistä varten. Tämä tulisi vaatimaan voimia sillä väsymys verotti jo todella rankasti, kellon lähentyessä aamukahta. Väsymys näkyi myös sekä uupuneissä artisteissä että huvenneessa yleisössä. Sinnikkäät paikalle jääneet kuitenkin palkittiin: Megapterana toimivat tällä kertaa Nyström & Sundström yhdessä, ja tarjolla oli ensiluokkaist vanhan koulukunnan ruotsalaista death industrialia, kolkkoja syntikoita, kellareiden kolinaa, elokuvasampleja ja ahdistava mustavalkoinen taustavideo. Vaikka keikka oli ensiluokkainen, alkoi sen kuluessa väkisinkin pilkkimään, kuitenkin sinnikkyys palkittiin, etenkin loppuun improvisoidulla encore-kappaleella, jonka rytmit räjäyttivät väkisinkin hereille. Lopputiivistelmänä voin sanoa että Liettuassa löytyy sitä todellisinta industrial-henkeä. Mainittakoon että keikan järjestäjä on tehnyt tappiota jo monta kertaa, mutta jatkaa silti järjestämistä, lannistumatta. Yleisön innostus näkyi vahvasti ja pelkästään se, että voi nähdä ensiluokkaisen industrial-keikan vanhassa bunkkerissa on jotain. |
|