Living Electronics

12.2.2004

Fylkingen, Tukholma:

Shinjuku Thief, Des Esseintes, Diskrepant, Moljebka Pvlse


John Björkman

Fin de Siécle Median herra Magnus Sundström (the Protagonist, Des Esseintes) on tehnyt palkitsemisen arvoisen teon tuodessaan jo aikamoiseksi klassikkoksi lukeutuvan Shinjuku Thiefin pienelle Euroopan kiertueelle aina Australiasta saakka. Kiertue päättyi 12.2.2005 Tukholman Fylkingenille. Koska tilaisuus nähdä tämä orkestraalimusiikin guru näinkin lähellä Suomea tuskin tulee uusiutumaan, oli Tukholman reissu kutakuinkin pakollinen.

Fylkingen sijaitsee onneksi Södermalmin pohjoisrannalla, kätevästi parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä Viking Linen terminaalilta. Keikkapaikkana se tuntui viime visiitilläni Rehab 5:ssä oikein leppoisalta ja rennolta, juuri sopivalta pienen piirin underground-tapahtumille. Rehab:ia vaivasi kuitenkin, kenties huonon päivän vuoksi, aikamoinen yleisöpula mikä ironista kyllä lisäsi viihtyisyyta kun lähes kaikki paikallaolijat olivat tuttuja. Lauantai-ilta ja Shinjuku Thiefin tasoinen nimi vetivät kuitenkin reilusti yleisöä, mikä puolestaan toi esille Fylkingenin todellisen epäkäytännöllisyyden. Paikka toimii pikemmin kuin teatteri eikä klubi: tila on jaettu suureen saliin sekä pieneen lämpiöön. Yleisö päästettiin saliin sisälle vain esitysten ajaksi, ja keikkojen välillä vajaa satapäinen yleisö tungeksi hieman omaa olohuonettani suuremmassa lämpiössä, jossa ei ollut istumapaikkoja nimeksikään. Varsin tukalaa ja ahdasta siis.

Illan aluksi näytettiin lyhyt taide-elokuva jonka musiikit olivat Shinjuku Thiefin käsialaa. Lähinnä tanssiesityksestä koostuva elokuva ei erityisesti hätkähdyttänyt, erityisesti kun olin tullut kuuntelemaan livemusiikkia enkä elokuviin. Ennen paluuta lämpiöön huomasin huvikseni että lavan pöydälle ei ollut aseteltu yhtään sen vähempää kuin viisi läppäriä auki odottamaan artisteja.

 

Moljebka Pvlse

Illan ensimmäinen varsinainen liveakti oli Moljebka Pvlse, jonka näin viimeksikin vieraillessani Fylkingenillä. Jälleen kerran Mathias Josefsson osoitti hätkähdyttävän taitonsa luoda mitä ilmaisuvoimaisinta musiikkia minimalistisin elkein. Hatunnoston Josefsson ansaitsee myös siitä illan ainoana artistina ei koskenutkaan laptoppiin, vaan käytti lähinnä efektibokseja. Josefssonille lähes tavaramerkkinä toimiva kitara makasi myös pöydällä, mutta jäi käyttämättä. Taustakankaalla näkyi upeaa videokuvaa. "Vanhan kunnon" Fetish23:n lisäksi videota olikin tuottamassa pieni joukko VJ:tä, jotka työskentelivät rivissä huoneen taustalla olevalla korokkeella. Moljebka Pvlse soitti jälleen pehmeämpää materiaalia, vaihdellen ja improvisoiden, vaikka joukosta tunnistin ainakin pätkiä uudelta Leaves of their Songs-levyltä. Artisti olikin kehittänyt tyyliään paljolti eteenpäin ja perinteisten pehmeiden dronejen lisäksi mukana oli paljon konkreettista äänimateriaalia, ympäristöhälyä ja ihmisten puhetta.

Illan toinen artisti Diskrepant on yhtä kuin jo jonkin aikaa Ruotsin industrial-piireissä pyörinyt Per Åhlund. Diskrepant on juuri julkaissut ritualistisen esikoislevynsä 33 - 12 Fin de Siecle Medialla. Tarjolla oli varsin perustavaraa genressä: tasaisesti kehittyvää huminaa, kolahtelua ja rytmejä. Esitys jäi varsin yllätyksettömäksi ja elottomaksi, mitä ei auttanut se että artisti itse tuijotti liikahtamatta tietokoneeseensa. Vaikka 33 - 12 albumi ei ole hullumpi jäin ainakin tästä kerrasta siihen käsitykseen että Diskrepant ei ole mikään liveartisti.

 


Des Esseintes

 

Taas yhden lämpiössävärjöttelykerran jälkeen tuli itselleni odotettu hetki Magnus Sundströmin rytmi-industrialprojekti Des Esseintesin vallatessa lavan. Olin jo hieman aiemmin saanut todistaa artistin tiukkaa esiintymistä Liettuassa. Sundström lienee jonkinmoinen elokuvafriikki, sillä sekä Des Esseintesin että the Protagonistin taustalla on aina näytetty musiikkiin oivasti sopivia vanhoja elokuvia, ja niin tälläkin kertaa musiikin valtaisa painovavuus onnistuttiin mainiosti valjastamaan tsekkiläisen vampyyrielokuvan hienoon visuaalisuuteen.

Des Esseintesin keikan aikana Fylkingenin teatterimaisuus tuli jälleen esiin haittana: se että salissa oli istumapaikat toimi Moljebka Pvlsen ja Diskrepantin ambientsettien kohdalla, mutta artistien puurtaessa esiin mitä hienoimpia raskaita industrialrytmejä lavalla tuntui typerältä vain istua sivistyneesti tuolillaan. Sundströmin hakatessa rumpupadista mahtipontista pauketta ainakin Negru Vodan Peter Nyström nousi mielenosoituksellisesti tuoliltaan heilumaan lavan eteen. Des Esseintes osoitti tosissaan kehittyneensä kovan luokan industrial-nimeksi - raudanluja esitys sai minut innolla odottamaan tulevaa Les Diaboliques-albumia.

 

 

Illan viimeistä esitystä kohtaan minulla oli hieman ristiriitaiset odotukset - Shinjuku Thief on ollut minun ensimmäisiä suosikkejani koko scenessä, eikä voi olla varma tuleeko koskaan toista tilaisuutta nähdä Darrin Verhagenin esiintyvän livenä. Toisaalta minulla oli epäilykseni siitä miten hyvin Shinjuku Thiefin elokuvamusiikit soveltuisivat livensä esitettäviksi.

Kuten arvata saattoi, olivat videotaustat Shinjuku Thiefille tärkeässä asemassa. Ne olivat artistin omaa kädenjälkeä ja seurasivat musiikin kulkua - ilkikurisesti kuin elokuva joka seuraa musiikkejaan. Pitkään kankaalla näkyi pelkkiä liekkejä, uuden Sacred Fury-albumin teeman mukaisesti, mutta hiljalleen erilaisia elokuvapätkiä, osa tuttuja, alkoi liukua kankaalla. Vain yksi tietokonepelipätkä häiritsi kokonaisuutta. Musiikillisesti esitys ei ollut mitään vähempää kuin upea. Verhagen oli osannut valita levyiltään juuri sopivan sekoituksen raskasta rytmistä materiaalia ja tunnelmointiosioita niiden väliin. Oli hauskaa kuulla joukossa paljon raskaita etnohenkisiä rytmejä joita en osannut paikantaa millekään levylle. Muutoin soitosta pystyin tunnistamaan pätkiä Shinjuku Thiefin koko uran varrelta - aina The Scribbler-albumista Medea:an. Verhagen käytti lavalla ahkerasti mikrofonia, sekä puhaltaen siihen luoden ääniefektejä, että huutaen vokaaleja, jotka toivatkin aivan uutta ulottuvuutta musiikkiin. The Witch Hammer-albumin upean mahtipontisen Poena Damni-kappaleen päätettyä setin totesin voivani kokonaan hylätä ajatuksen että Shinjuku Thief ei toimisi livenä.

 

Takaisin