Electric Gathering 2001, Tukholma

John Björkman ( alunperin julkaistu englanniksi Degenerate-lehdessä)
Electric Gathering on päivän mittainen industrial, dark ambient ja EBM-festivaali joka ensimmäisen kerran järjestettiin Skeppsholmenilla Tukholmassa 12.8.2001. Yhteensä 16 bändiä oli buukattu, joista puolet oli EBM:ää tai "valtavirtaisempaa" industriaalia ja puolet Cold Meat-bändejä, lisänään belgialainen dark-ambient artisti Vidna Obmana.

Tällaista iloitteluahan ei voinut olla menemättä katsomaan isommalla porukalla kun matkaakaan ei ole kuin yksi Pohjanlahden leveysmitta. Yhteensä kaksi hytillistä suomalaisjuoppoja meitä sitten kaivautui ulos Silja Linesta Tax Free-kassit kilisten festaripäivän aamuna. Tarkoituksena oli tietysti pysytellä kassien sisältöjen avuin hereillä seuraavat 24 tuntia kunnes aamulaiva takaisin lähtee.

Sephiroth

Sephiroth
(kuva: Richard Stevenson)

 Festarialue oli pieni puisto arkkitehtuurimuseon pihassa. Kun kansaa virtasi sisälle paikat tulivat aika nopeasti täyteen ja kun kaiken kukkuraksi alkoi vielä sataa (niinkuin Leipzigissa ei olisi tullut vettä ihan tarpeeksi!) niin olivat kaikki suojaisat paikat ainakin ihan piukassa. Alueella oli kaksi lavaa: EBM-bändeilla varattu päälava oli ihan tavallinen ulkoilmalava jonka edessä oli runsaasti tilaa, mutta CMI-lavana toimivat jotkin pienet rappuset, joiden edessä kasvoi vielä puu (TVO:n Tolppa tulee välittömästi mieleen).

Esitykset oli järjestetty niin, että EBM- ja Cold Meat-lavoilla soitetaan vuorotellen. Täten olisi ainakin teoriassa mahdollista nähdä kaikki bändit jos jaksaa. Minä päätin kuitenkin suurimmilta osin jättää EBM:ät väliin. Ensimmäisen bändin piti olla Sephiroth, jolla kuitenkin oli jotain vaikeuksia soundcheckaamisessa ja pystyi aloittamaan vasta ensimmäisen päälavan artistin jälkeen, joka luonnollisesti sotki hienon aikataulujärjestelmän aivan täysin.

Sephiroth teki kuitenkin laatuesityksen, kuten aina. Ei paljoa katseltavaa, erityisesti kun ei ollut edes taustafilmiä, mutta ääni oli aivan napissaan ja Ulfin etnorytmit tempaisivat mukaansa yhtä tehokkaasti kuin aina. Välissä oli aika paljon uuttakin matskua, tulevalta kakkosalbumilta ilmeisesti. Kosteahko ilmakin sopi Sephirothin tribaali-ambient-meininkiin oikein sopivasti.

Seuraava pikkulavan bändi oli Sophia, Peter Petterssonin militantimpi projekti joka samana vuonna oli keikkaillut hyvinkin ahkerasti. Artistit eivät tosin olleet kovin messissä lavalla, Peter ja Ia vetivät tyynesti kaljaa ja tupakkaa painellen välillä vähän syntikkaa. Rumpali Per sen sijaan hakkasi innolla peltilevyn palasta. Uutena lisänä olivat joissain biiseissä olevat lauluosuudet jotka lisäsivät fiilistä. Samalla alkoi myös sataa kaatamalla joka teki olosta tukalan, mutta teki tavallaan keikasta intensiivisemmän.

Seuraavat pikkulavan artistit - Sanctum ja The Protagonist saivat jäädä väliin kun piti pakoilla sadetta, syödä ja juoda (lähinnä juoda). Juomisesta puheen ollen: Tax Free-tavaroiden tuominen povarissa oli hyvä idea siitäkin huolimatta että omien eväiden ottaminen oli ihan vartavasten kielletty - kaljatuopilla oli sisällä hintaa huokeat 50 kruunua!

 

Sophia

Sophia
(kuva: Richard Stevenson)


Folkstorm

Folkstorm
(kuva: Richard Stevenson)

 Suureksi pettymyksekseni In Slaughter Natives, jota en ole koskaan nähnyt livenä, oli peruuttanut esiintymisensä. Tilalla oli Folkstorm, MZ.412:en meluisampi sivuprojekti, mikä ei ollut ollenkaan huono juttu. Kun keikka oli aluillaan, ihmiset pistivät äkkiä korvatulpat korviinsa ennenkuin vanha ruotsalainen kommunistilaulu kajahti soimaan mutta hävisi pian sykkivään meteliin ja vääristettyihin huutoihin. Esitys oli erittäin intensiivinen. Pääjehu Nordvargr, kolmatta metriä pitkä viikinki, kahlasi useita kertoja yleisöön painimaan ihmisten kanssa ja poimi jopa pari katsojaa lavalle huutamaan.

Ilma alkoi hiljalleen parantua iltaa kohden ja auringon laskiessa oli Ordo Rosarius Equilibrion vuoro, jotka ovat aina vakuuttava livebändi. Valitettavasti pienelle lavalle ei mahtunut tavanomaisia S/M-esityksiä, mutta lavan eteen sentään mahtui kaksi tyttöä fetissikuteissa istumaan samettityynyjen päällä. Keikka oli varsin mainio bändin, eli Tomaksen, Rose-Marien ja rumpali Fredrikin osalta. Sen sijaan miksaaja taisi olla täysin taidoton - keikan alkaessa ääntä ei kuulunut lainkaan. Tämä korjattiin seuraavaan biisiin, jossa taas kuului pelkästään ääni ja rummut. Lopulta ääni saatiin silti kuntoon ja keikka lopetettiin tyylikkäästi "War for the Principle of Balance"lla ja "The Perplexity of Hubris"illa.

 
Tässä välissä ehdin piipahtamaan hetken päälavan puolella, jossa esiintyi ainoa sen puolen minua kiinnostava bändi - Das Ich, joka Leipzigissa jäi näkemättä pitkän jonon takia. Meno oli aika hienoa - kalju luurangonlaiha ukkeli hyppi kuin sähköjänis ympäri lavaa tanssi-industriaalibiittien soidessa ja sylki synkeän kuuloista saksankielistä laulua mikkiin. Yleisöä oli valtavasti, vaikka innostusta ei vaikuttanut olevan läheskään saman verran kuin aiemmin esiintyneillä lameammilla EBM-bändeillä. Ymmärrä sitten ruotsalaisia.

Viimeinen Cold Meat artisti oli dark ambient-guru Raison DŽêtre, joka soitti lähinnä kamaa synkältä "The Empty Hollow Unfolds"-albumilta. Keikassa ei ollut paljoa katseltavaa, lavan viereiselle seinälle kyllä heijastettiin jotain liikkuvaa kuvaa mutta ei siitä saanut mitään selvää. Istuin mieluummin alas lavan viereen humalaisten suomalaistovereiden seuraan kuuntelemaan.

Ordo

Ordo Rosarius Equilibrio
(kuva: Richard Stevenson)
Valitettavasti viimeisen dark ambient artistin, belgialaisen Vidna Obmanan kannalta, Sephirothin myöhästymisestä johtuneet aikataulumuutokset johtivat puolestaan siihen, että tapahtuman pääartisti Norjan Apotygma Berzerk, soitti vasta toiseksi viimeisenä, jonka jälkeen suurin osa yleisöstä lähti kotiin. Täten ei Vidna Obmanalle riittänyt paljoa yleisöä. Olin itsekin liian väsynyt keskittymään kunnolla mutta laadukkaalta esitys kyllä kuulosti. Sen jälkeen mentiinkin jo jatkoille juomaan lisää vodkaa...

takaisin