Olin kuullut Genocide Organin aiemmista esiintymisistä niin paljon huhuja ja legendoja, että kun tarjoutui mahdollisuus nähdä yhtye elävänä, niin oli selvää, etten jättäisi tilaisuutta käyttämättä. Olin suunnitellut viettäväni junamatkan Heidelbergistä entisen DDR:n puolella sijaitsevaan Glauchaun kaupunkiin mukavasti kirjaa lueskellen ja tulevaa keikkaa miettien, mutta samana päivänä sattui olemaan Bundesliigan päätöskierros ja vaunuosastoni täyttyi äänekkäistä FC Kaiserslautern faneista. Jalkapallolaulujen ohella he hokivat muun muassa kannustushuutoa "Hier regiert FCK", täällä määrää FCK. No, vaikka kirjan lukemisesta ei tullutkaan mitään, niin Stuttgartiin matkaavien Kaiserslautern-fanien huuto ja mekastus oli melutasoltaan kuin esimakua keikasta.

Paikan päälle päästyäni keikkapaikka Alte Spinnerei löytyi helposti, sillä se sijaitsee vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Kun pääsin keikkapaikalle, niin olisin voinut vannoa, että olin industrail-keikan sijaan eksynyt kertausharjoituksiin, ellen olisi jo entuudestaan tiennyt minkälaista muotia Saksassa keikoilla näkee. Yleisöstä moni oli pistänyt parhaat päälle, joka tarkoittaa tässä tapauksessa Bundeswehrin entisiä tamineita. Harmikseni kamera piti jättää narikkaan, koska bändeistä eikä yleisöstä ollut lupa ottaa valokuvia. Keikkapaikka oli myös juuri sopivan kokoinen ja paikalla olikin, silmämääräisesti arvioituna, noin 250 maksanutta. Ennen keikkaa ehdin tehdä vielä muutamat levyhankinnat salin takana olleista myyntikojuista. Levyjen lisäksi siellä oli myös erilaisten kirjojen ja hiha- ja rintamerkkien myyntipiste, joiden tuotevalikoimasta en kuitenkaan löytänyt itselleni mitään välttämätöntä ostettavaa.

Tunnelman lämmittämisen kunnia oli langennut englannista tulleelle kaksi miehiselle Grey Wolvesille. He aloittivat keikkansa ottamalla suoraan luulot pois yleisöltä. Ei ollut introja eikä muita ylimääräisyyksiä, vaan heti alkutahdeista lähtien homman nimi oli selvä; tulossa oli puhdasta voima elektroniikkaa. Bändin elävämpi puolisko oli lauluosuudet ja osan syntikoista hoitanut heppu. Hän käveli miltei kokoajan, minkä laulamiselta ja napin kääntämiseltä ehti, ympäri lavaa yllyttäen yleisöä liikehtimään ja jos sain niistä oikein selvää, niin hän huusi vuorotellen "C’mon" ja "Hands upright position!" Laulaessaan hän muistutti pitkälti jonkin rock-yhtyeen laulajaa, joka roikkuu mikkitelineessä pysyäkseen pystyssä. Bändiä oli myös mukava kuunnella, koska kappaleet vaihtelivat rytmikkäimmistä biiseistä strukturoituun meluun, kuten biisit bändin levyilläkin. Tässä mielessä Grey Wolves kuulosti ihan itseltään. He soittivat noin 45 minuutin setin, joka oli mielestäni juuri sopivan mittainen; oluttuoppini oli ehtinyt sopivasti tyhjentyä konsertin aikana ja korvien lepuuttaminen ennen seuraavana esiintynyttä Dagda Moria oli paikallaan. Oli siis jälleen hetki aikaa tutkia levyjenmyyntitiskien herkkuja.

Dagda Mor ehti aloittamaan hieman salaa, kun olin vielä pää levymyyntitiskeihin painuneena. Yhtyeen tuotanto on itselleni hieman tuntemattomampaa ja tunnenkin bändin lähinnä vanhan Heriot-kasetin perusteella, koska bändin The Border of Light CD ja Agent Provocateur LP ovat jostain syystä jääneet hankkimatta. Keikan aikana tosin käväisi kerran, jos toisenkin mielessäni, miksi noitakaan ei ole tullut ostettua pois, sillä bändi heitti mielestäni jopa paremman keikan kuin Grey Wolves. Dagda Mor ei soittanut ihan niin meluisasti ja "suoraan päin näköä" kuin Grey Wolves ja siten monet nyanssit tulivat paremmin esille. Bändille on muutenkin tai ainakin Heriot-kasetin perusteella tyypillisempää hieman rauhallisemmat taustat, jonka päälle on sitten rakennettu meluisampia ja metallisempia (en tarkoita tässä nyt heviä) juttuja. Dadga Morin ainoa jäsen, nahkavyöhön ja -henkseleihin sonnustautunut mies hoiti itse sekä syntikat että laulun, mikä toimi oikein hyvin. Setti oli suurin piirtein saman mittainen kuin Grey Wolvesin ja tuskin kenenkään tarvitsi lähteä hakemaan lisää kylmää olutta keikkaan pettyneenä.

Kun Genocide Organ ja Mannheim -tekstit ilmestyi lavan taustalla olleelle valkokankaalle kuin ilmoitukseksi, että nyt se alkaa. Tekstien ohella valkokangas täyttyi Mannheimin kaupungin vaakunalla, joka koostuu yhdestä riimusta ja kotkasta ja se löytyy usein myös GO:n levyn kansista. Tätä bändiä olin tullut tänne katsomaan, kuten kai muutkin. Kaksi jopa Yhdysvalloista asti, keiden kanssa vaihdoin muutaman sanan illan aikana. Illan pääesiintyjästä ei ollut siis epäilystä. Tekstin heijastuessa taustakankaalle yhtyeen neljä jäsentä kävelivät pystymallisten Korg-syntikoidensa taakse, joita jokaiselle riitti oma. Kaikilla neljällä oli yhtenäiset mustat vaatteet: kommandopipot, armeijan reisitaskuhousut ja armeijan kauluspaita. He seisoivat lavan etuosassa yhtenäisessä rivissä, kuten Kraftewerkin jäsenet aikoinaan.

Ensimmäinen biisi oli kuin klassista industrialia, ei turhan meluisaa, vaan enemmän vinkumista ja kolinaa, jos tämä kuvaus yhtään asiaa selventää. Alun tekstien vähitellen häipyessä taustakankaalta alkoi päivän sivistyksellinen anti tai kuten video itse asian ilmaisi: "Nyt on aika aloittaa tämänpäiväinen oppituntimme". Koska taustakankaalle heijastetut tekstit vaihtuivat kohtuullisen nopeasti ja ne olivat hieman liian pienellä kirjoitettu, niin en saanut ihan kaikesta selvää, mutta ensimmäisenä opetettu asia oli seuraava: "Valvonnan alaisena oleminen tarkoittaa vapaana olemista", "Vapaana päätöksenteon painosta". Sitten kankaalle ilmestyivät tekstit "Yhdysvallat haluaa teitä liittymään heiden puolelleen" ja "Yhdysvallat rakastaa teitä". En muista tarkalleen milloin kappale vaihtui, mutta tekstien heijastuessa valkokankaalle, yksi orkesterin jäsenistä puhui jotain terrorismista ja toisti tasaisin välein: "Kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen." Bändin esittämän kritiikin kärki taisi kohdistua juuri paljon puhuttuihin syyskuun 11. päivän jälkeisiin tapahtumiin ja Yhdysvaltojen presidentin puheeseen, jossa hän hyödynsi klassista villinlännen retoriikkaa "Jos ette ole meidän puolellamme, olette meitä vastaan". Ehkäpä Yhdysvalloissa avoin demokratiaan kuluva keskustelu tarkoittaa vielä toista kuin Euroopassa.

Neljännen tai viidennen kappaleen jälkeen kaikki neljä jäsentä riisuivat kommandopiponsa heittäen ne yleisöön. Samaan aikaa yksi soittajista siirtyi lavalla olleen suuren metallilevyn taakse ja kävi käsiksi lavalla olleisiin hitsausvälineisiin. Tällä kertaa hitsauslaseja ei ollut otettu vain muodin vuoksi keikalle mukaan, vaan niillä oli oikeata käyttöä, kun hän alkoi leikkaamaan suuren metallilevyn keskelle pitkää pystysuoraa viivaa siten, että kipinät suihkusivat yleisöön päin. Homma oli yksinkertaisesti näyttävää. Kappaleet muuttuivat myös meluisammiksi ja hitsarikin palasi hetkeksi vääntämään Korginsa nappeja. Kun hän hetken päästä taas jatkoi hitsaustaan, yllätyin melkoisesti, koska olin ajatellut kipinöiden lennättämisen olevan vain osa showta, ilman suurempaa merkitystä. Mutta vähitellen noin sentin parin paksuisesta metallilevystä alkoi paljastua suurin piirtein metrin korkuinen kuvio: Genocide Organin levyiltä ja Mannheimin vaakunasta tuttu riimu, joka oli myös yhtyeen nimen ohella ommeltuna jokaisen bändin jäsenen paidan oikeaan hihaan. Yleisö osoitti suosiotaan huutamalla ja taputtamalla, kun hitsari piteli irtileikattua riimua suorilla käsivarsillaan päänsä yläpuolella.

Bändin näyttävä show ei ollut vielä lopussa, vaan kaksi yhtyeen jäsentä, jotka olivat alun jälkeen melkein koko keikan ajan lavan etuosassa hoitaen syntikoita ja lauluja, tarttuivat kumpikin tyhjään öljytynnyriin ja alkoivat hakata ja hinkata niitä. Valkokankaalla oli tekstien ohella ehtinyt vilistä kuvia ja lyhyitä pätkiä erilaisista tavoista tappaa ihminen, joita videon mukaan oli 687. Taustakangas täyttyi Yhdysvaltojen maavoimien sotilaista ampumassa vihollisia, Saksan poliisivoimista ja mellakkapukuisista poliiseista hakkaamassa ja retuuttamassa ihmisiä sekä muutamasta pahoin kidutetusta ihmisestä. Näiden jälkeen kritiikkiä sai osakseen YK. Video pyöritti vuorotellen lyhyttä pätkää YK:n lipun tallaamisesta ja kuvaa Kofi Annanin ja jonkin minulle tuntemattoman miehen kättelystä, mitä selvensi vielä "YK on rikollisten maailmanpankki" -teksti, jos onnistuin sen oikein tavaamaan. Biisin päätteeksi toinen öljytynnyreitä soittaneista hepuista vieritti vielä oman tynnyrinsä yleisöön. Viimeisen biisin alkaessa bändin molemmat etualalla olevat jäsenet tarttuivat yhdessä kaksin käsin samaan krusifiksiin, sitä välillä suudellen. Tässä kohtaa on ehkäpä mainitsemisen arvoista, että Etelä-Saksa on nykyäänkin kohtalaisen uskonnollista aluetta. Esimerkiksi Baijerissa jokaista luokkahuonetta koristaa vieläkin krusifiksi ja tervehtiessään toisiaan baijerilaiset eivät sano muiden saksalaisten tavoin "Guten Tag", "hyvää päivää", vaan "Grüss Gott", jonka voi tulkita suomeksi kahdella tavalla, "tervehdi Jumalaa" tai "tee kunniaa Jumalalle". Siten ehkä bändin viittaukset uskontoon saavat hieman toisenlaisen merkityksen, kuin ensihätään suomalaisin silmin näyttäisi. Biisi itsessään oli aika meluisa, jossa oli kuitenkin pinnalla oudon harras ja rauhallinen melodia. Päivän oppitunti oli päättynyt.

Noin reilun tunnin mittaisen keikan loputtua yleisö taputti ja huusi vielä yhteen ääneen "Genocide, Genocide, Genocide …" ja muutaman minuutin kuluttua yhtye tuli takaisin lavalle heittämään vielä yhden biisin. Se erosi hieman aiemmasta näyttävästä showsta, koska taustakankaalle heijastamisessa oli jokin ongelma ja muitakaan ulkomusiikillisia efektejä ei biisissä käytetty. Tämäkään biisi, kuten ei oikein mikään keikalla soitetuista, ei kuulostanut minulle tutulta. Toivottavasti tämä uusien kappaleiden soittaminen on merkki siitä, että yhtyeellä olisi uutta materiaalia sen verran kasassa, että uusi levy näkisi pian päivänvalon. Kaiken kaikkiaan keikka osoitti, että Genocide Organ on ehdottomasti live-bändi, joka ei yhtyeen levyiltä niin hyvin välity, vaikka useat niistä ovatkin live-taltiointeja. Tai ehkä on väärin sanoa, että live-bändi, koska pelkän bändin sijaan GO oli enemmänkin kokonaisvaltainen esitys, jossa musiikki näytteli vain yhtä osaa.

Alte Spinnerein sulkiessa ovensa ja kellon tullessa puoli kolme, lähdin kävelemään takaisin kohti Glauchaun rautatieasemaa. Kun aikaa oli vielä muutama tunti ensimmäisen junan lähtöön, niin ajattelin, että nyt keikan nähneenä voin sanoa, että Genocide Organ on kyllä maineensa ansainnut. Tästä ei ole epäilystäkään. Samalla mieleeni tuli vielä tulomatkalla tapaamani äänekkäät FC Kaiserslautern –fanit. Uskaltaisin kuitenkin väittää heidän "Hier regiert FCK" -huutoa vastaan, että se oli Genocide Organ eikä FC Kaiserslautern, joka määräsi Saksassa lauantaina 4.5.2002.