Turkulainen Kuolleen Musiikin Yhdistys täyttää syksyllä
viisi vuotta. Tee-se-itse-asenteella toimivaa yhdistystä saa paljolti
kiittää siitä, että tietoisuus marginaaliseksi konemusiikiksi
lukeutuvista industrialista ja ambientista on kasvanut Suomessa. Tapahtumia
järjestetään harvakseltaan, koska halutaan panostaa laatuun.
Yhdistyksen nimi virnuilee lukemattomille elävän musiikin yhdistyksille,
mutta se vangitsee samalla oleellisen musiikista, joka KMY:tä kiinnostaa.
Mistään tanssittavasta konepopista ei todellakaan ole kysymys,
kun esiintyjät rankaisevat analogisia syntetisaattoreita, efektilaitteisiin
kytkettyjä bassoja ja muita soittimia. Tapasin J. Tuomas Harviaisen,
Kimmo Niukon sekä Jaakko Penttisen ja kysyin, miten he itse luonnehtisivat
alan musiikkia.
- Kysymys on usein koneilla tehdystä musiikista, joka on täysin
erilaista verrattuna muihin musiikkityyleihin, Jaakko määrittelee.
- Kenttä on myös erittäin laaja, koska alkuperäisestä
industrialista on haarautunut monia musiikillisia alatyylejä, jatkaa
J. Tuomas.
Industrial-musiikin juuret ulottuvat 1970-luvulle. Sen jälkeen muun
muassa sellaiset alagenret kuin voimaelektroniikka, dark ambient, noise
ja neoklassinen ovat vallanneet tilaa alkuperäisen alta. Nykyään
industrial-skeneen luetaan myös neofolk, akustinen kitara- ja lauluvetoinen
musiikkityyli. Miten KMY:n jäsenten oma kiinnostus "kuolleeseen"
musiikkin sai alkunsa?
- Kiersin erilaisissa marginaalitapahtumissa ja haalin kaikenlaisia levyä,
joista alkoi valikoitua kiinnostavia artisteja ja musiikkityylejä,
J. Tuomas kertoo. - KMY:n John Björkmanista tiedän sen verran,
että hän alkoi innostua enemmän metallibändien syntetisaattoreilla
tehdyistä introista kuin itse hevibiiseistä.
- Minulla kiinnostus syntyi aikalailla samaan tapaan, jatkaa Kimmo.
- Kyllästyin punkkiin, Jaakko laukaisee nauraen.
Joitakin yhtäläisyyksiä punk-skeneen onkin olemassa. Molemmat
skenet ovat melko pieniä, ja niissä toimitaan pitkälti ystäväpohjalta.
KMY:n jäsenet hankkivat aina tuttujen artistien levyt, eikä promootiotavaraa
juuri liiku. Yhdistyksen viides jäsen J. järjestää aktiivisesti
keikkoja myös punk-yhtyeille.
Tuntematonta tutuksi
Viisivuotiaan yhdistyksen alku ei ollut helppo, koska industrial-skene
oli pitkään hajallaan eivätkä alan ihmiset tienneet
toisistaan. Miten Kuolleen Musiikin Yhdistyksen toiminta lähti liikkeelle?
- Kaikki lähti halusta nähdä suosikkiyhtyeitään
keikoilla Suomessa. Jaakon kanssa kävimme Tukholmassa vuonna 1998,
jolloin pääsimme puheväleihin paikallisten artistien kanssa.
Sen jälkeen välit Ruotsin suuntaan ovatkin olleet todella hyvät,
Kimmo kertoo.
- Kuolleen Musiikin Yhdistys ei ollut nimenä olemassa vielä
ensimmäistä keikkaa järjestettäessä, mutta sittemmin
heräsi ajatus tietystä nimestä, josta ihmiset tietäisivät
mistä keikoilla on kysymys.
- Tavallaan halusimme siis luoda brändin. Yhdistyksen nimi takaa
sen, että esiintyvä bändi on näkemisen arvoinen, jatkaa
J. Tuomas.
Ihmisillä oli totuttelemista Suomessa siihen aikaan varsin tuntemattomaan
musiikkimuotoon.
- Minulla on nauhoitus ensimmäiseltä keikalta, jossa joku kysyy
bändin jo lopetettua soittamisen, että koska se yhtye oikein
aloittaa, Kimmo nauraa.
Nykyään tietoisuus on kasvanut, eikä KMY:llä ole enää
tarvetta käyttää metallibändejä täkyinä.
- Viimeiset kolme keikkaa ovat olleet loppuunmyytyjä. Jonkinlainen
käänne oli The Protagonistin keikka vuonna 1999. Siellä
näki, että ihmiset olivat tulleet katsomaan kyseistä bändiä,
eivätkä enää pelkkää metallia, Kimmo sanoo.
- Nykyään ihmiset kyllä tietävät mitä haluavat
kuulla ja mitä tulevat kuuntelemaan, jatkaa J. Tuomas.
Viisivuotias yhdistys järjestää juhlakeikan TVO:lla 27.9.,
jolloin paikalle saapuu ruotsalainen neoklassista musiikkia soittava Karjalan
sissit sekä karuja ambient-maisemia maalaileva suomalainen I.Corax.
Paljon on viidessä vuodessa muuttunut, mutta oleellinen on pysynyt
aina samana.
- Haluamme edelleen tuoda keikoille hyviä bändejä ja tehdä
tätä musiikkia sekä skeneä tunnetummaksi.
Teksti: Juha Wakonen
|