Henrik Summanen - Ascension


Ruotsalaisen elektroakustikon Henrik Summasen kakkosalbumille on koottu hänen "vanhaa, outoa materiaaliaan". Raitojen valmistumisvuosista ei tosin ole tietoa. Voices alkaa hillityllä puheella, ja siirtyy hitaasti (teholta, ei voimakkuudelta) kasvavaksi korkeaksi äänivalliksi jonka taustalla on pientä kuviointia. Juuri kun tilanne alkaa muuttua tylsäksi, tulee lopussa mukaan lämpöä ja lyhyt rytmi. Koko kappaleessa on hyvin pitkälti feedback-dronelle tyypillinen rakenne, mutta täysin eri tekniikka toteuttaa se, ja näin Voices on itse asiassa alkuvaikutelmaansa paljon kiinnostavampi.

Artisti: Henrik Summanen
Formaatti: CD-R
Levy-yhtiö: Ahasverus Records
Julkaisuvuosi: 2005
Kokonaiskesto: 46:48
Kappaleita: 4

Wind on nimensä mukaisesti kohinaa, tasaisena vallina jonka sisällä tapahtuu aaltoilua. Valli muokkautuu hitaasti niin, että puolivälissä 14-minuuttista matkaa sekaan ilmaantuu huomaamattomasti muiden äänienkin aaltoja. Vaikutelma on kuin jostakin sekoituksesta Ligetin mikropolyfoniaa ja Nonon tyhjästä nousevien äänten teoksia. Kuitenkin kappale on lähempänä ambientia kuin mitään muuta tyylisuunta. Pression on yhdistelmä kilahduksia, jousi-dronea ja hiljaisuutta, eli ei oikeastaan mitään uutta siinä kontekstissa jossa se on tehty. Kappale jättää täysin kylmäksi. Mourning on jälleen kokonaisvaltaisempi ja suorempi, yhdistäen dronea ja sakraalin oloisia äänikuvioita. Kappale on tehty niin, että lyhyet drone-osuudet saavat sen tuntuvan koko ajan kiihtyväältä, vaikka pohja pysyy itse asiassa vakaana. Ainakin ambient-perspektiivistä kappaletta voi pitää erittäin onnistuneena.
Ascension on kätevä johdatus Summasen käyttämien tyylien kirjoon, ja Pressionia lukuun ottamatta nautittava kokonaisuus. Artistin oma levy-yhtiö tarjoa tätä myös vapaasti ladattavaksi sivuillaan, joten ainakin Mourning kannattaa itse kunkin katsastaa tarkemmin.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

The second album of the Swedish electro-acoustic composer Henrik Summanen contains his "old, strange material". There's no information on when the tracks were actually made, though. Voices starts with restrained speech , then slowly moves to an increasing (in power, not sound volume) high wall of sound that has small patterns beneath it. Just as the track is about to become boring near the end, new warmth and a short rhythm are added into the mix. The whole song has a highly feedback-drone like structure, but is made through a completely different process, and this makes Voices far more interesting than it initially seems.

Wind, not surprisingly, consists of humming, as a steady wall that has internal wave movements. The wall transforms slowly, so that at about half-way along its 14-minute course a new set of wave sources comes in, but remains almost unnoticeable. The impression it gives is somewhat like a mix of Ligetti's micropolyphony and Nono's sounds-rising-from-silence works. Yet the song itself is actually closer to ambient than any other musical genre. Pression is a combination of clangs, string-drones and silence - in other words, nothing new in the context it appears in. The track fails to impress me in any way. Mourning is again a more holistic, more direct work. It combines drones with sacral-like sound movements. The short drone segments make it seem as if the track would constantly increase in tempo, but the base actually stays stable. At least from an ambience perspective, the track is highly successful.

Ascension is a good introduction to the range of Summanen's styles, and excepting Pression, it's also an enjoyable whole. As the artist's own label offers this disc also for free download, I recommend that you at the very least take a good listen to Mourning.

Jiituomas