Henrik Summanen - Ascension | ||
|
||
Ruotsalaisen elektroakustikon Henrik Summasen kakkosalbumille on koottu hänen "vanhaa, outoa materiaaliaan". Raitojen valmistumisvuosista ei tosin ole tietoa. Voices alkaa hillityllä puheella, ja siirtyy hitaasti (teholta, ei voimakkuudelta) kasvavaksi korkeaksi äänivalliksi jonka taustalla on pientä kuviointia. Juuri kun tilanne alkaa muuttua tylsäksi, tulee lopussa mukaan lämpöä ja lyhyt rytmi. Koko kappaleessa on hyvin pitkälti feedback-dronelle tyypillinen rakenne, mutta täysin eri tekniikka toteuttaa se, ja näin Voices on itse asiassa alkuvaikutelmaansa paljon kiinnostavampi. |
Artisti: Henrik Summanen |
|
Wind on nimensä mukaisesti kohinaa,
tasaisena vallina jonka sisällä tapahtuu aaltoilua. Valli muokkautuu
hitaasti niin, että puolivälissä 14-minuuttista matkaa
sekaan ilmaantuu huomaamattomasti muiden äänienkin aaltoja.
Vaikutelma on kuin jostakin sekoituksesta Ligetin mikropolyfoniaa
ja Nonon tyhjästä nousevien äänten teoksia.
Kuitenkin kappale on lähempänä ambientia kuin mitään
muuta tyylisuunta. Pression on yhdistelmä kilahduksia,
jousi-dronea ja hiljaisuutta, eli ei oikeastaan mitään uutta
siinä kontekstissa jossa se on tehty. Kappale jättää
täysin kylmäksi. Mourning on jälleen kokonaisvaltaisempi
ja suorempi, yhdistäen dronea ja sakraalin oloisia äänikuvioita.
Kappale on tehty niin, että lyhyet drone-osuudet saavat sen tuntuvan
koko ajan kiihtyväältä, vaikka pohja pysyy itse asiassa
vakaana. Ainakin ambient-perspektiivistä kappaletta voi pitää
erittäin onnistuneena. Jiituomas |
||
|
||
|
||
The second album of the Swedish electro-acoustic
composer Henrik Summanen contains his "old, strange material".
There's no information on when the tracks were actually made, though.
Voices starts with restrained speech , then slowly moves
to an increasing (in power, not sound volume) high wall of sound that
has small patterns beneath it. Just as the track is about to become boring
near the end, new warmth and a short rhythm are added into the mix. The
whole song has a highly feedback-drone like structure, but is made through
a completely different process, and this makes Voices far more interesting
than it initially seems.
Wind, not surprisingly, consists of humming, as a steady wall that has internal wave movements. The wall transforms slowly, so that at about half-way along its 14-minute course a new set of wave sources comes in, but remains almost unnoticeable. The impression it gives is somewhat like a mix of Ligetti's micropolyphony and Nono's sounds-rising-from-silence works. Yet the song itself is actually closer to ambient than any other musical genre. Pression is a combination of clangs, string-drones and silence - in other words, nothing new in the context it appears in. The track fails to impress me in any way. Mourning is again a more holistic, more direct work. It combines drones with sacral-like sound movements. The short drone segments make it seem as if the track would constantly increase in tempo, but the base actually stays stable. At least from an ambience perspective, the track is highly successful. Ascension is a good introduction to the range of Summanen's
styles, and excepting Pression, it's also an enjoyable whole. As the
artist's own label offers this disc also for free download, I recommend
that you at the very least take a good listen to Mourning. Jiituomas |