Sophian kolmas varsinainen albumi, ja hämmästyttävän pitkä sellainen. Neoklassisesta on siirrytty jo selvästi uusiin suuntiin, rätiseväsellaisiin, mutta hallitsevana elementtinä on yhä rumpu. Levy tuo hämmästyttävissä määrin mieleen oman suuren suosikkini, No Festival Of Lightin tuotannon. Sen avaa Filth, murhakuvaus-sample, jonka taustalla musiikki kiihtyy hitaasti massiiviseen kliimaksiin.
Artisti: Sophia
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Cold
Meat Industry
Julkaisuvuosi: 2002
Kokonaiskesto: 45:43
Kappaleita: 8
Kappale selkeästi määrittää koko kokonaisuuden tunnelman. Todellisena helmenä on kuitenkin mm. Winterflame-keikalla ennakkoon livenä kuultu upea Dirt, joka koostuu patarummusta, Peter Petterssonin puhelaulusta ja miesäänen taustahyräilystä. Kolmantena on koneellisia ruoskaniskuja muistuttava Pride. Sitten on dark ambientin ja death industrialin rajamailla seikkaileva Scum, josta ikävä kyllä alkaa selkeä alamäki. Alun innovatiivinen jylhyys muuttuu monotonisuudeksi, joka vaivaa erityisesti levyn nimikappaletta ja hidastempoista Pure:a. Pienellä totuttelulla niistäkin saa tosin paljon irti.
Tasokas ja ennen kaikkea mielenkiintoinen levy. Ei tosin nouse aivan Sophian debyytin tasolle.
Jiituomas