Nestin ensimmäinen kokonaan oma albumi on mielenkiintoinen yhdistelmä muualta tuttuja elementtejä. Hallitsevana soivan kanteleen ääni on hyvin tuttu suomalaiseen korvaan, ja tausta monelta osin varsin tyypillistä syntetisaattorimusiikkia. Kun mukana on vielä runonlausuntaa ja kuiskauksia niiden päällä, tullaan hyvin lähelle sellaisia yhtyeitä kuin esim. norjalainen Penitent.

Siitä huolimatta tarttuvat melodiset rakenteet nostavat Nestin massan ja monien vertailukohtien yläpuolelle, varsinkin kun ottaa huomioon kuinka tuoreesta projektista on kyse. Erityisesti uskaltaessaan rikkoa omaa muottiaan hieman pääsee yhtye todella oikeuksiinsa. Paras esimerkki tästä on Glenn Danzigin Black Aria -albumin mieleen tuova kappale Summer Storm, jossa kanteleeseen on ajettu vahvasti säröä. Se luo mielikuivia muualle, mutta seisoo mainiosti silti omilla jaloillaan. Muutamat levyn kappaleista, erityisesti Otterheart, ovat enemmän New Age -musiikkia kuin neoklassista tai ambientia, mutta niiden jälkeen tulee aina jotakin uutta joka palauttaa kiekon taustamusiikista huomion keskipisteeseen. Eikä tyylin vaihtelevuus lainkaan haittaa.
Kaunis, mutta ei ihmeellinen. Ennen kaikkea viite siitä että yhtyeellä on vahva tulevaisuus edessään.

Jiituomas