Luovaja's Reading Sounds


Tämän Luovajan julkaiseman kokoelman ideana on, että kukin artisteista on käyttänyt kirjallista lähdettä teoksensa pohjana. Osassa kyse on inspiraatiosta, jolloin materiaalia ei tunnista, osassa käytetään tekstiä aivan suoraan. Kiekon avaa Brent Mini & Eric Lampton raidalla, jossa pienet vesipisaran kaltaiset piippaukset "tippuvat" hiljaisuudessa, ja lopussa on puhesyntetisaattorin oloisesti lausuttuna pätkä tekstiä. Se ei toimi kunnolla missään vaiheessa ja jää täysin tylsäksi. Iamheardin Hongistola puolestaan on pianoa, myrskyä ja taustarätinää, ja tavoittaa hyvin sen Sillanpääläisen tunnelma jota ollaan hakemassa. Samoin onnistuu Santtu Hirvikorpi Komakon hitaan kitaran kanssa. Sitten siirrytäänkin hankalammalle alueelle: Palvelun Maldororin lauluista otettu kappale on muka-herkkää epävireistä metsäfolk-laulua halvan rumpukonesoundin ja muutaman soinnun päällä, onnistuen pilaamaan upean alkuteoksensa oikeasti herkän tunnelman aivan täydellisesti.

 

Formaatti: CD-R
Levy-yhtiö: Luovaja
Julkaisuvuosi: 2007
Painos: 100 kpl
Kokonaiskesto: 53:56
Kappaleita: 10

Perässä seuraava Haute Cuisinen Un Saison en Enfer on onneksi täysin eri maata: kuoron oloisella aallolla viimeisteltyä noiseambientia, joka asettuu Rimbaudin tunnelmiin oikein hyvin, vaikka kyseessä onkin teos josta ei sen lähdettä tunnistaisi, mikäli asiaa ei olisi painettu kansilehtiin. Robert Hortonin Maija Poppanen -raita puolestaan toimii kappaleena varsin mainiosti, mutta ainakin minun päässäni kohdehahmo assosioituu paljon tätä varsin minimalistista maisemointia railakkaampaan menoon. Vellamon Mirdja palaa jälleen akustisemmalle linjalle, ja muistuttaa minua hyvin siitä miksi en pidä metsäfolkista lainkaan: vaisua laulua ja lausuntaa velton kitaran päällä. Siis kaikki neofolkin huonot puolet ilman sitä esityksellistä vahvuutta joka pitää kyseisen genren voimallisena. (Tosin jos artistin ideana onkin tässä ollut tehdä hyvästä lyriikasta täysin ponnetonta, hän on onnistunut tavoitteessaan erinomaisesti.) Alligator Crystal Moth on tehnyt häröisän, hitaan mutta lopussa revittelevän jazzin oloisen tulkinnan Thoreausta, joka ei ehkä juuri muistuta Waldenia mutta on silti ihan kivaa kuultavaa. Sitä seuraa levyn varsinainen helmi, Hydor Kephalen 10-minuuttinen noiseambientia ja hidastettua jouluevankeliumia käyttävä Gothic Knife Rule. Siinä harras tunnelma on saatu sekä säilytettyä että hajotettua samanaikaisesti, niin että hitaaksi vääristetty, erittäin kauniisti rytmitetty puhe on yhtä aikaa täysin vakava ja silti hukan huvittavan oloinen. Lopuksi soi Marko Marinin kosketinteos Virtahevon kuolema joka ei alleviivaavalla mahtipontisuudellaan ehkä nouse kiekon merkittävimpien raitojen joukkoon, mutta tekee juuri sopivaa kunniaa Tommy Hellstenin kirjalle.

Reading Sounds ei täysin toimi kokonaisuutena, eikä kaikista sen kappaleista saa ideaa kunnolla irti edes tietäessään mistä on kyse, mutta sen parhaat hetket ovat huomattavan onnistuneita.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

The idea behind this Luovaja label compilation is that each of the artists has used a literary source as the basis of their project. In some tracks it's been just as inspiration, and is thus unrecognizable, others make direct use of the text. The album opens with a Brent Mini & Eric Lampton track, in which small waterdrop-like beeps "drip" in silence, and which at the end has some speech synth like spoken text. It does not function at any point and remains purely boring. Iamheard's Hongostola is piano, storm and background buzz, well reaching the feel of F. E. Sillanpää being sought. Santtu Hirvikorpi's slow guitar in Komako is a similar success. Then it's a turn towards a more difficult area: Palvelu's piece out of Les Chants de Maldoror is fake-sensitive out-of-tone forest-folk singing on top of cheap drum machine sounds and a few cords, utterly ruining the tender mood of the wonderful original. Luckily the following track, Un Saison en Enfer by Haute Cuisine is of completely different quality: noiseambient refined with a choir-like wave, fitting highly well with Rimbaud - even though one would not recognize the influence if it wasn't printed in the sleeve. Robert Horton's interpretation of Mary Poppins works nicely as a track, but I must say that I'd associate her with more energetic tones than the minimalist soundscaping presented here. Vellamo's Mirdja is a return towards acoustic songs and a reminder on why I do not like the Finnish "forest folk" at all: weak singing and speech over a lame guitar. It contains all the bad traits of neofolk without any trace of the interpretative strength which keeps that genre so vivid. (What must be noted, though, is that if the artist's actual intent really was to turn a great lyric into an insignificant one, this is a brilliant success.) Alligator Crystal Moth has created a distorted, slow but near the end loosening and jazz-like interpretation of Thoreau, which may not resemble Walden much, but is still an enjoyable listen. Next is the album's real gem, Gothic Knife Rule by Hydor Kephale, a combination of noise ambient and a slowed down reading of the nativity scene in the Gospel of Luke. On it the sacral mood has been both preserved and broken down, so that the distorted, wonderfully paced speech as simultaneously utterly serious and still slightly amusing. The album ends with Marko Marin's keyboard piece Virtahevon kuolema, which doesn't in it's blatant pompousness really reach the level of the better tracks on this record, but does pay excellent homage to Tommy Hellsten's book.

Reading Sounds does not really function as a whole, and not all of its tracks carry the idea well enough even when the listener knows what they are about, yet its best moments are highly successful indeed.

Jiituomas