JOHN 3:16 on Sveitsissä asuvan Philippe Gerberin sooloprojekti, joka tekee äänimaisemallista, kitaravetoista musiikkia, ambientin ja postrockin rajamaastossa. Tyyli on maisemallinen mutta hyvin voimakas, oudolla tavalla yhtä aikaa sekä painostava että sakraali - kuten levyn teemaan sopii. Siellä täällä on tukena puhesampleja ja elektroniikkaa, sekä eri nopeuksisia rytmejä. Sävyt vaihtelevat raidalta toiselle, mutta genre ja perustunnelma pysyvät samana.

Tämä on erittäin positiivista, koska Gerber selkeästi hallitsee lajinsa, ja onnistuu yhtenäisyyden kautta luomaan todella hienon ambient-levyn, jossa on niin Troum-tyyppistä hypnoottisuutta, Moljebka Pvlsen kalseaa kauneutta kuin Tapheadin lumoavaa kieppuvuuttakin. Vertaus näihin kitara-ambientin mestareihin ei ole edes mitenkään kohtuuton, sillä JOHN 3:16 leijuu hyvin samalla tasolla. Ainoaksi ihmettelyn aiheeksi, lukuisien kuuntelukertojen jälkeenkin, jää vain se, miksi en ole kuullut näin loistavasta artistista aiemmin. Jokainen kappale on upea, mutta levyltä edukseen silti erottuvat varsinkin Lingua Fungin mieleen tuova avausraita, Rasplynin klarinetilla sävytetty hidas Abyss of Hell / Clouds of Fire ja aivan erityisesti jo mainiolla New Sonic Strategies-samplerilla kuultu nihkeästä alusta upeaksi nouseva God’s Holy Fire.

Jiituomas

John 3:26 is the solo project of Switzerland-based Philippe Gerber. It creates guitar-driven soundscape music, somewhere on the borderlands between ambient and post-rock. The style is more a mood-creation than anything else, yet nevertheless powerful. It is simultaneously, strangely, both oppressive and sacral, as well fits the theme. Here and there, one finds supporting extra elements, such as speech samples, electronics and rhythms of various speeds. The overtones change from one track to the next, but the genre and core mood stay the same. This is very positive, because Gerber is obviously a master of his chosen style. He manages to create a really exquisite ambient album that contains Troum-like hypnotic qualities, a cold beauty like that of Moljebka Pvlse, and the enchanting swirls of artists like Taphead. Comparison to these brilliant makers of guitar ambient is by no means unfair, because JOHN 3:16 flows very much on the same level. The sole thing I was left wondering, even after countless times of listening, was just that why the hell had I not heard about this wonderful artist before? Every song is great, yet standing above the others are nevertheless the Lingua Fungi -resembling opening track, the slow Abyss of Hell / Clouds of Fire, which gains extra shades from Rasplynn’s clarinet, and most of all, God’s Holy Fire, which rises from an uninteresting beginning to something gorgeous, and has previously also been heard on the excellent label sampler New Sonic Strategies.

Jiituomas