In Slaughter Natives - Resurrection: the Return of a King | ||
|
||
ISN ei ole turhaan hoppuillut julkaisutahdissa, toisin kuin industrial-skenessä muutoin usein tapaa olla, joten levyn nimi "Ylösnousemus" puolustaa paikkansa. Optimistisesti pitää tietysti olettaa, että pitkä tauko edelliseen pitkäsoittoon tarkoittaa huolellisesti hiottua lopputulosta. Ihan ilman ennakko-odotuksia ei sentään ole tarvinnut olla, sillä CMI:n mielenkiintoinen kokoelma Flowers Made of Snow esitteli hetkeä aikaisemmin Resurrection-levyltä seitsemäntenä löytyvän kappaleen The Vulture. Lieneekö sitten itselläni ollut liian korkeat odotukset, mutta se ei valitettavasti onnistunut tarjoamaan sellaista ravistelevan vaikuttavaa elämystä, johon herra Havukaisella on lahjoja edellisen legendaarisen Purgate My Stain -pitkäsoiton (1996) perusteella. Biisi ei itsessään ole kuitenkaan huono, etenkin jos se olisi minkä tahansa muun artistin käsialaa.
|
Artisti: In Slaughter Natives |
|
Uudella levyllä tyylisuunta on edelleen tuttua ISN:ia ja määritelmiä sille on keksitty jo useita, joten tarjottakoon tässä englanniksi yksi osuvimmista: "classical agony of hell's philharmonic orchestra". Tuosta ilmenee hyvin musiikin kehittelemät tunnelmat, joissa on tukeuduttu Jouni Havukaisen karheaan lausuntaan, riitasoinnuilla sävytettyyn neoklassiseen musiikkiin ja industrial-kolinoihin sekä taustoilla kuuluvaan naiskuoroon à la kauhuelokuvat kuten The Omen - Ennustus. Levyn aloittavan intron jälkeen päästään You Are the Dead-kappaleeseen sekä arvioimaan minne suuntaan kehitys on sitten todella kulkenut. Vai joudunkohan sittenkin pohtimaan minne suuntaan oma makuni on mennyt, sillä vaikka esimerkiksi kyseinen kappale sinällään on varsin hieno, se ei varsinaisesti tarjoa itselleni mitään mullistavan uutta ja vielä kunnollista innostumista. Biisi yhdessä seuraavana tulevan Ashes of Angels kanssa edustaa kuitenkin levyn parhaimmistoa painostavan "kovaa ja korkealta"-äänimaailmansa kanssa. Yksittäisistä kappaleista muista hyvin erottuva kappale on Raison D'êtren tyyliin soiva Your Breed, jonka lopusta löytyy melko rasittavankuuloinen sample (kenties Jounin oman?) lapsen mongerrusta. Sen sijaan samassa kohtaa on hieno sample vinyyliltä kuuluvaa jotakin "sota-ajan humppaa", tuoden mieleen hetkeksi jopa toisen ruotsalaisen bändin Karjalan Sissit. Yllättävä veto eikä oikeastaan ISN:n konseptiin sopivalta tuntuva kokeilu, mutta tuo kuulosti joka tapauksessa piristävältä. Vaan ainoa kappale joka todellakin aiheuttaa kerta toisensa jälkeen "no nyt päästiin asiaan!"-reaktion, on loppupään Blood Testural, joka tuon mieleen jo mainitun klassikkoalbumin Purgate My Stain ja erityisesti sen hypnoottisen hienon Burn My Rest-biisin. Tiedä vaikka olisi samalta aikakaudelta No, joka tapauksessa tällaiseen hitaasti ja raskaasti etenevään ulosantiin olisin itse toivonut ISN:n kehittyvän. Kappaleen mahtipontisen mukaansatempaava yleisolemus on yhtä aikaa pelkistetyn karu ja toisaalta vaikuttavan jylhä. Paukkuvat patarummut, soundtrackmainen naiskuoro ja tarttuva yksinkertainen melodia ajoittaisella julistuksella kuorrutettuna on niin lyömätön yhdistelmä, että ero levyn muihin kappaleisiin on liian selkeä voidakseni kehua levyä varauksettomasti vaikka monet kappaleet ovatkin omassa tyylilajissaan kerrassaan hienoja. Osaan silti kuvitella, että levy tulee saamaan ylistäviä
arvioita monilta suunnilta myös industrial-skenen ulkopuolelta. Kuitenkin
mitä useampia kertoja levyä kuuntelen, ja kenties mitä
suuremmalla voimakkuudella, vakuutun levyn välittämästä
omanlaisesta kauhutunnelmasta. Lyhyesti kiteyttäen levy oli minulle
tavallaan pettymys, koska odotin, tai tarkemmin sanottuna halusin kuulla
artistilta toisenlaista materiaalia. Musiikki on kuitenkin edelleenkin
sen verran vahvaa, että saman alan haastajilla on vielä matkaa
tarvottavana ennen kuin genren uusi kuningas kruunataan. Erityisen tasokas
levy, joka tarjoilee vielä bonuksena näyttävän videon
(Clean Cathedral) edelliseltä levyltään,
joskin videobiisiksi olisin itse valinnut tietysti Burn My Restin. Kimmo Niukko |
||
|
||
|
||
ISN has really not hurried with new releases,
the thing that can often happen within the industrial scene and so one
can say Resurrection being the exactly right name for this release. Of
course we all optimistically assume that this means carefully prepared
and structured compositions. Though fans didn't have to wait for the new
album totally without preconceptions as the new interesting CMI-compilation
Flowers Made of Snow presented a bit earlier the 7th track
from Resurrection-CD titled The Vulture. Maybe I had too
high expectations because this song didn't give me the thrills that highly
skilled Mr. Havukainen presented in his legendary last full lenght
album Purgate My Stain (1996). However the song really isn't
any bad, not at all and not to mention if it'd be compared to songs by
any other artist.
On this latest album ISN shows the same musical direction as we've got familiar with his previous albums and there have been various definitions for it. Perhaps I can quote one that fits quite nicely: "classical agony of hell's philharmonic orchestra". From that you can figure the feelings this music represents with Jouni Havukainen's rough articulating, dischordant mix of industrial rhythms and neoclassical music combined with female choir à la horror movies like The Omen. After the opening intro comes the song titled You Are the Dead and we can really hear which way the development has gone. Or perhaps I need to ponder if my musical taste have gone to differend direction as because even this song is sounding quite good, it doens't offer me anything particularly new and yet real excitement. This song and the next track Ashes of Angels however represents one of best songs in the album because of their oppressive "loud&high"-soundscapes. One track that stands out of the other songs is a bit Raison D'être like Your Breed, which has in the end quite annoying sample of (perhaps Jouni's own?) child gibberish. But in the same position there is a nice sample from vinyl of some old "humppa-music" the way the other Swedish band Karjalan Sissit has used in its albums. Quite a surprise and somehow doesn't fit too good on the entity ISN presents but it sounds refreshing anyway. But the only song that each time I listen to it gives me the thrills of "now we have Something here!", is to be found in the end of the cd and is titled Blood Testural. It reminds me of the earlier mentioned album Purgate My Stain and especially its hypnotically superb track Burn My Rest. Maybe they were composed even in the same era Anyway, songs that move onward as slowly and heavily are the industrial thing I waited from this new ISN album. The bombastically capticating structure in this song is on one hand harshly monotonic and the other hand drastically majestic. The bombing timpani, the soundtrack-like female choir and a simple melody with an occasional reciting is so invincible combination that the difference compared to the other tracks on this album is too clear for me to praise this record too much, even when there are very good songs if compared to any other bands in this genre. However I can assume that this record will get praising
reviews from different directions, also from outside of industrial scene.
And the more I listen to this cd and possibly with louder volume, I
get convinced of the charasteric horror atmosphere it offers. To put
it short, this album was in a way disappointment for me because I waited,
or to be exact, I wanted to hear different kind of material from this
artist. The music and material is however still so strong that the bands
with similar style have long way to go before the new king will be crown.
Really exclusive record which offers as a bonus also a video clip of
Clean Cathedral from the previous full lenght album,
though I'd have naturally chosen the song "Burn My Rest". Kimmo Niukko |