Inadelta on pitkään lupailtu ilmestyväksi jonkinlaista liveboksia, ja kun se lopulta ilmestyi, se tuli tuhdisti neljän levyn boksina, josta on sekä CD- että vinyylipainokset. Mutta mitä Colliding Dimensions sitten sisältää? Tuntikausia uutta, entistä upeampaa mystistä ulottuvuusmatkailua, vai ei juuri oleellisesti poikkeavia liveversioita vanhoista kappaleista?
Artisti: Inade
Formaatti: 4CD / 4LP
Levy-yhtiö: LOKI
Foundation
Julkaisuvuosi: 2005
Kesto: 41:45 + 41:52 + 45:38 + 43:00
Kappaleita: 8 + 7 + 7 + 7
Vastaus on tietenkin vähän molempia. Levyt on jaettu neljään keikkakauteen, 1995-1997, 1998-2000, 1999-2002 ja 2000-2002. Levyt sisältävät laajan valikoiman julkaistua materiaalia Inaden albumeilta, vinyylijulkaisuilta ja kokoelmakappaleita, sekä myös aimo annoksen uutta tai ainakin julkaisematonta tavaraa. Levyistä jokainen sisältää niin ensiluokkaisen loistavia hetkiä kuin vähän tylsempääkin tavaraa. Erityisesti albumikappaleiden liveversiot eivät ole kovin kaksisia, sen sijaan aiemmin julkaisematon materiaali on usein todella hätkähdyttävää, esimerkiksi ykköskaudelta rytmisesti sykkivä Impulse, tai viimeisen kauden vertahyytävä And Death shall not have Dominion. Kiitettävää on että vanha materiaali painottuu enemmän harvinaisiin vinyylijulkaisuihin kuten Flood of White Light 10" tai V.I.T.R.I.O.L. 7" kuin albumeihin, vinyylien materiaali kun ansaitsee tulla useamman kuultavaksi. Sen sijaan monet todella upeat kokoelmaraidat ovat jääneet pois, kuten Saturn Gnosis-boksilla ollut Cherub tai Infernal Proteus-musiikkiherbaariossa julkaistu Ginkgo, molemmat Inaden parhaimpia helmiä.
Materiaalin määrä on sinällään sen verran valtava että yksittäisiä kappaleita tai edes levyjä ei viitsi tässä eritellä. Colliding Dimensions sisältää kattavan valikoiman Inaden tuotantoa eri jaksoilta, ja on sinällään oiva tutustumispaketti tähän esoteerisen industrial-ambientin huippunimeen. Myös vain Inaden albumit omistaville boksi on erityisen kannattava hankinta sillä albumiraitoja on vain muutama. Inaden fanithan luonnollisesti hankkivat sen joka tapauksessa. Neljälle levylle mahtuu toki keskinkertaisempaakin materiaalia, mutta ainakin se on pakattu silmiä hivelevän kauniisti, eikä ole kallis. Samalla voinee toivoa tällaisen retrospektiivijulkaisun olevan etusoittoa uudelle albumille...
John Björkman