Herbst9 on jokaisella levyllään vaikuttanut minusta toistaiseksi yhtyeeltä joka lupaa paljon, mutta ei koskaan saavuta kokonaan sitä potentiaalia joka sen ambientissa olisi. Näin on nytkin. Ušumgal Kalamma on täyteläisesti tuotettua synkkää rituaaliambientia, jossa on hitaita vokaaleja ja kauniita melodioita. Useat sen raidoista miellyttävät korvaa, mutta kun ne on kerran kuullut, ne eivät jää mieleen. Ne eivät ole millään tavalla erityisiä. Ne ovat “perushyviä”, tavalla joka varmasti hemmottelee montaa synkkään ambientiin vain vähän tutustunutta, mutta tuntuvat turhan tutuilta ainakin minulle.

Ne ovat kuin köyhän miehen painos Ah Cama-Sotzin hitaammasta tuotannosta. Tämä koskee erityisesti jälkimmäistä levyistä. Poikkeuksen muodostaa erinomainen Ereškigal, Rise from your Throne, joka Andrea Sinclairin tehokkaiden vokaalien ja hyvän rytmityksen takia jää soimaan päähän pitkäksi aikaa ensimmäisen kiekon päätyttyä. Periaatteessa siinä on aivan sama idea kuin tuplalevyn muissakin kappaleissa, mutta toteutus vain on niitä paljon onnistuneempi.

Viihdyttää, paljonkin, mutta ei vakuuta.

Jiituomas

Herbst9 has on all of its albums so far given me the impression of being a band that promises much but never reaches the full potential hinted at in its music. This time, it’s exactly the same. Ušumgal Kalamma is gloomy ritual ambient with a full-bodied production sound, slow vocals and beautiful melodies. Many of its tracks are pleasing to the ear, but once they are heard, nothing sticks in mind. They are by no means special. They are “basically good”, in a way that will certainly appeal to many who have little earlier experience with dark ambient, yet feel way too familiar to someone like me. They are like a poor man’s edition of the slower works of Ah Cama-Sotz.  This is particularly true of the second disc. the exception to the rule is the excellent  Ereškigal, Rise from your Throne, which due to the powerful vocals of Andrea Sinclair and its good rhythmic structure stays in a listener’s head long after the record has ended. In principle, it has exactly the same idea as the other tracks, but the execution is far superior.

Entertains, a lot, but is not really very convincing a work.

Jiituomas