Halthan - Subliminal Kill

Voin olla puolueellinen, mutta heti alkuun täytyy tunnustaa että minä olen alusta lähtien fanittanut helsinkiläisen Halthanin tapa tehdä ns. perinteistä voimaelektroniikkaa. Tässä on projekti, joka osaa juuri oikealla tavalla tehdä kunniaa genren menneiden aikojen nerokkuudelle ja kliseille samanaikaisesti. Raskasta mutta eheää taustaa, kiukkuisia mutta ei tolkutomia vokaaleja, ja ennen kaikkea hyvää tyylitajua siinä miten pysyä "perinteisenä" ja silti luoda uutta. Varsinkin tämän kiekon kakkosraita, Genocide Organ -henkinen My Murder näyttää mistä kana voimaelektroniikassa pissii, jättäen vähintään 95% tyylilajin tekijöistä voimassa kylmästi taakseen.

Artisti: Halthan
Formaatti: CD-R
Levy-yhtiö: Nil By Mouth
Julkaisuvuosi: 2007
Kesto: 35:57
Kappaleita: 8

Halthanilla on silti kaksi ongelmaa: kappaleet loppuvat vaisusti, ja vaativat valitun tyylilajin tuntemusta. Näistä jälkimmäinen on hyvin vaarallinen asia, sillä kokematon PE-kuuntelija saattaa helposti nähdä yhtyeen pelkkänä stereotypioiden toistajana sen sijaan että tajuaa miten tässä luodaan vanhoista paloista tietoisesti uutta. Minulle Yhdysvaltain kansallislaulun pilkkominen vinkunan ja huutojen kera juuri oikealla tavalla kolahtaa, kaikille taatusti ei. Siksi on pakko todeta, että vaikka tässä mennään todella kovatasoisessa linjassa, olisi Halthanin ehkä syytä näyttää suoraan omaa uudenluomiskykyään sen verran, että jokainen tajuaa perinnelinjan olevan valinta, ei luovuuden puutetta.

Erittäin vahvaa tavaraa, mutta sen nerokkuus ei välttämättä avaudu kuin voimaelektroniikkaa hyvin tuntemattomille kuulijoille.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

I may sound prejudiced, but I must right away admit that I've been a fan of Halthan's way of making so called "traditional" power electronics from the start. This is a project that has just the right style of paying tribute to the brilliance of the genre's times gone by, as well as its clichés. Heavy yet solid background, angry but not senseless vocals, and especially good sense in where to stay true to the old and where to create something new. Especially the second track of this album, the Genocide Organ -like My Murder, shows exactly what rules in power electronics, leaving at least 95% of other artists in the genre brutally in its dust.

Halthan has two problems, though: the tracks don't end well, and they require a knowledge of the genre. The latter of these is a very dangerous thing, as an inexperienced listener of P.E. might see the band as just a repetition of stereotypes, not realizing how well it creates something novel out of old pieces. To me splitting down the U.S. national anthem with squeals and screams in just the right way has big appeal, to many others certainly not. Thus it's necessary to stay that even though this is high quality material, Halhan probably should show something truly new, so that everyone realizes that the retro-style is a choice, not due to a lack of creativity.

Very strong stuff, but something the brilliance of which is probably only apparent to people well versed in power electronics.

Jiituomas