Grunt - Seer of Decay | ||
| ||
Vuoteen 2006 mahtui pieni merkkitapahtuma joka on tainnut mennä monelta ohi, nimittäin Grunt julkaisi esikoisalbuminsa. Moinen ilmoitus saattaa nostattaa kulmakarvoja, sillä kuka tahansa tietää että Grunt on ollut instituutio raskaan industrialin saralla sekä Suomessa että maailmalla jo reippaasti yli vuosikymmenen ajan ja Gruntin julkaisulista on vähintään käsivarteni mittainen. Siihen julkaisulistaan ei kuitenkaan mahdu yhtään ainutta varsinaista kokopitää studioäänitettyä soolo CD- tai LP-albumia. Paitsi nyt. Ja kun Grunt julkaisee esikoisalbumin, hän tekee sen tottakai kunnolla. Seer of Decay on kahden CD:n mittainen teos, joka tulee pakattuna 50 sivun mustavalkoiseen kansivihkoon.
|
Artisti: Grunt |
|
Teoksen jako kahteen levyyn ei johdu ainoastaan pitkästä soittoajasta vaan levyt on jaettu tyylin mukaan. CD 1 sisältää industrial- ja voimaelektroniikkamateriaalia kun CD 2 on suoraa noisea. Gruntin tuntevalle Seer of Decay ei sisällä yllätyksiä. Kummallakaan levyllä ei kuitenkaan ratsasteta pääasiassa aihepiirien shokeeraavuudella, vaan puhtaasti musiikin voimalla mennään. Ehkä eritoten Gruntin uudemmalle materiaalille tyypillisesti mukana on aimo annos ihan konkreettista metallin rämistelyä, ykköslevyllä loopeiksi ja rakenteiksi koostettuna. Noin puolet ensimmäisestä levystä kattaa viisiosainen voimaelektroniikka"sinfonia" Dog In The Leash. Hyvää vaihtelua tuovat maisemallisemmat "välisoitot". Parhaat raidat ekalta levyltä ovat kuitenkin yksinkertaisen ilkeän loopin, meluvallin ja vokaalien varaan tehty Unforgiven Sins ja upean mahtipontinen hitaasti jylläävä Seer of Decay. CD2:lle päästään, kuten sanottu, suoraviivaisen noisen pariin. Ja tässä ei nyt ole kyse meluvalleista, feedbackista tai minkäänlaisesta rätinästä, vaan ihan "akustisesta" noisesta eli romutavaran rymistelystä ja kolistelusta. Tahti on myös tasaisen energistä, ja koko levy kuulostaa suurin piirtein siltä kuin yli-innokas koiralauma kaivelisi kaatopaikalla metallipurkkien joukosta syötävää. Pidemmän päälle vaikutelma käy melko koomiseksi ja itseään voi huvittaa vaikka hyppimällä soittimessa eri kohtiin levyä, eikä huomaa ollenkaan että on siirtynyt eri kohtaan. Itse en millään jaksa kuunnella tällaista 60 minuuttia putkeen, mutta myönnettäköön että näin suoraviivainen melu ei ole ihan minun juttuni. Ei tätä sen järkevämmin voi kiteyttää
kuin että Seer of Decay on kaksi levyllistä taattua ja laadukasta
Grunttia. Tyyli ja laatu ovat kohdallaan antaumuksellisen asenteen ja
vuosikausien kokemuksen myötä. Jos joku ei vielä tiedä
mitä Grunt on, voi tämä levy olla hyvä hankkia vähintäänkin
yleissivistyksen vuoksi, sillä tyylipuhdasta voimaelektroniikkaa
ja noisea on tässä on ehdottomasti tarjolla. Sen sijaan uutta
ja innovatiivista hakeville tämä ei liene ensi käden hankinta,
sillä yhtälailla kuin Grunt on voimaelektroniikka- ja noiseskenen
vankka tukipilari, pysyttelee hän myös yhtä tiukasti genrejensä
perinteissä kiinni. John Björkman
| ||
| ||