Kanadalaisen talonvaltaajakollektiivi godspeed you black emperorin ep on epätavallinen yhdistelmä perinteisiä akustisia instrumentteja. Se tuo lähinnä mieleen 70-lukulaiset kitarakokeilut, mutta ei sorru niiden kaltaiseen tarpeettomaan tekniseen kikkailuun.

Ensimmäinen kappaleista, moya, on viulua ja kitaraa yhdistelevä haikea, sanaton balladi, joka muistuttaa tyyliltään lähinnä jotakin, joka soisi erinomaisen elokuvan lopputekstien aikana.

Toisena oleva BBF3 rakentuu pieninä palasina samalla kun sitä hallitsee Yhdysvaltojen hallintoa arvostelevan survivalistin kiihkeä miesääni. ("I mean the American government is one systematic form of government that nobody can trust. I don't trust them myself...") Molemmat nousevat lähellä loppuaan tyylikkäiksi crescendoiksi, rauhoittuen kuitenkin ennen päättymistään. Sinänsä yksinkertaista instrumenttien käyttöä, mutta oikein yhdisteltynä ja täydellisessä kiihkossa.

Jos tästä pitää hakemalla hakea jotakin negatiivista, niin kotioloissa jotuu säätämään äänenvoimakkuutta keksen kappaleiden, jos ei ole valmis häiritsemään hyvän musiikin päälle ymmärtämättömiä naapureitaan.

Sanat eivät tee tälle levylle oikeutta. Se on kuultuna paljon enemmän kuin kuvailtavissa olevien osiensa summa. Kuvitelkaa Alamaailman Vasarat tekemässä pitempiä kappaleita kaikkein parhaimmillaan, niin saatte ehkä hämärän aavistuksen siitä, miltä tämä saattaisi kuulostaa.

Jiituomas