Muutamien vuosien takaisista live-improvisaatioista alkunsa saanut Spiralo edustaa E-Musikgruppe Lux Ohrin ambientimpaa puolta. Kraut-vaikutteet ovat toki yhä selkeitä, mutta siinä missä loistava Kometenbahn (2013) oli tajunnanvirtaisempi, Spiralo muistuttaa vieläkin varhaisemman kauden Tangerine Dreamia. Se pulppuaa kappaleesta toiseen, retrohenkisten koneiden sävyttäessä hienosti kutakin perusteemaa.

Kaikki osuudet toimivat hyvin, mutta vahvimmillaan albumi on monisävyisimmissä osissaan, erityisesti Teil I ja Teil V. Hajanaisemmat osuudet, varsinkin Teil IV, sen sijaan katkovat tunnelmaa, vaikka sinällään sopivatkin tyyliin. Kontrastista seuraa, että vaikka Spiralo onkin hyvä levy, se ei nouse edeltäjänsä tasolle. Ilokseen sitä kyllä silti kuuntelee.

Jiituomas

Spiralo, born out of live-improvisations performed a few years ago, showcases E-Musikgruppe Lux Ohr’s more ambient side. The Kraut influences are still of course obvious, but whereas the brilliant Kometenbahn (2013) was more flow-of-thought, Spiralo resembles an even older period of Tangerine Dream. It bubbles from one song to the next, while retro-spirited machinery gives new tones to each basic theme. All segments work well, but the album is at its best during its most many-shaded parts, particularly Teil I and Teil V. The more dispersed segments, especially Teil IV, however, break the mood, even as they basically do fit the style itself. Because of that contrast, Spiralo does not rise to the level of its predecessor, despite being a good album. It’s an enjoyable listen, all the same.

Jiituomas