Donis - Alexandreia | ||
|
||
Liettualaisen Donisin kuudes täyspitkä on tyylillisesti melkoinen harppaus artistin edellisestä Autarkeian kautta julkaistusta kiekosta, vaikka synkässä ambientissa yhä liikutaankin. Siinä missä Vacuum (2004) oli upeaa kylmyyttä, on Alexandreia täynnä lämpimiä, mutta surullisia sävyjä. Musiikki liikkuu kolmessa tasossa yhtä aikaa. Pohjana ovat pitkälti koneelliset mutta soitetulta kuulostavat äänimatot. Niiden päällä on jatkuvasti yksi tai useampia Donatas Bielkauskasin itse soittamia perinnepuhaltimia. Käytetyt puhaltimet vaihtelevat raidasta toiseen, kuitenkin niin että ne kuulostavat suhteellisen yhteensopivilta. Päätösraita Troia:n säkkipilli poikkeaa tosin muista sen verran paljon, että kappale jää hiukan erilleen. Näiden tasojen lisänä on vielä kahdenlaisia naisvokaaleja. Toinen naisista laulaa taustoja puhaltimien seassa, toinen lausuu kreikkalaisia runoja hyvin vakuuttavaan sävyyn.
|
Artisti: Donis |
|
Näin syntyy hieno, lämpimän
haikea kokonaisuus, valtavan tunnelmallinen sellainen. Sen osasista voi
erottaa mielikuvia alan suurista nimistä: nimiraita muistuttaa taustoiltaan
varsin paljon tuoreempaa Raison D'êtrea, Ionia
ja Sparta Caulia ja Troia Troumin
orgaanisempaa tuotantoa. Pinta on silti niin erilainen, että kyseessä
on pelkästään myönteinen asia. Vaikka Alexandreia, toisin
kuin Vacuum, ei olekaan mitenkään nerokkaan innovatiivinen, se
on erittäin miellyttävää kuunneltavaa.
Erittäin suositeltava hankinta, jos vähänkään
pitää "helpommin lähestyttävästä"
synkästä ambientista. Jiituomas |
||
|
||
|
||
This sixth full-length by the Lithuanian artists Donis is a long leap away from his previous publication on the same label, even as it still is in the same genre, dark ambient. Whereas Vacuum (2004) was magnificent coldness, Alexandreia is filled with warm, but sorrowful tones. The music moves in three layers at once. At the bottom are mostly machine-made, but still instrument- playing like soundscapes. On top of those is constantly one or more of traditional wind instruments played by the artist himself, Donatas Bielskauskas. The wind instruments change from one track to another, yet fit well enough together. The bagpipe on the end track Troia is a bit more distinct, making the track feel somewhat isolated from the others. In addition to these two levels there are some female vocals in the mix. One woman sings backgrounds amidst the wind instruments, another solemnly reads Greek poetry. This combination creates a fine, warm yet melancholy whole. A very emotional whole. It is possible to recognize similarities to the big names of the genre from its parts: the backgrounds on the title track are very close to recent Raison D'être, Ionia and Sparta to Caul, and Troia is like the more organic works of Troum. But because the surface is so different, this is just a positive thing. While Alexandreia isn't the kind of incredibly innovative work as Vacuum was, it is still an extremely pleasant listen. This is a highly recommended purchase for all who are even slightly into the "more easily approachable" style of dark ambient. Jiituomas |