Hämmentävän vähän rätisevä, mutta sitäkin ahdistavampi levy siltä toiselta maineikkaalta Peter Anderssonilta. Paremmin Lina Baby Dollin nimellä tunnettu Andersson esittää tällä kertaa synkkiä, kalseita drone- ja metallilevyteoksia, joiden päälle hän vääristetyllä äänellä laulaa. Tyylillisiä poikkeuksiakin on useita, kuten muita paljon heleämpi, silti erittäin artistin kuuloinen Surgery II, jota tosin vaivaa toistettavan puhesamplen tylsyys.
Artisti: Deutsch Nepal
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Staalplaat
Julkaisuvuosi: 199?
Kokonaiskesto: 55:20
Kappaleita: 7
Pitkät, monotoniselta vaikuttavat kappaleet vaativat keskittyvää kuuntelua, mutta palkitsevat sen ruhtinaallisesti. Tunnelma ei ole se perinteinen "kävely teollisuushallin läpi", vaan kuin tietoinen hakeutuminen kyseisessä teollisuushallissa soivaan konserttiin, joka on selkeästi yhä musiikkia eikä itsetarkoituksellista avantgarde-kikkailua. Merkillisen katkon - jollaisia yleensä inhoan - keskelle levyä muodostavat valitusvirren oloinen How Low ... ja 50-lukuiskelmältä kuulostava You're Just a Toy. Hämmentävää kyllä, ne vain parantavat kokonaisuutta, nostaen kontrastillaan edelliset ja seuraavat kappaleet, erityisesti levyn hienoimman biisin Static, aivan uskomattomiin tehoihin. Viimeistelynä on vielä outorytminen Faint Retard, jonka jäljiltä viimeistäänkin jää istumaan ja ihmettelemään omaa mielentilaansa.
Upea, upea levy. Itse pidän tätä artistin parhaana. Loppuunmyyty, mutta poimikaa arkailematta heti talteen, jos käytettynä jossakin näette.
Jiituomas