Des Esseintes - Les Diaboliques | ||
|
||
Magnus Sundströmin Des Esseintes-projekti on ehtinyt kehittyä sen verran pitkälle että sitä ei missään nimessä voi enää kutsua "the Protagonistin sivuprojektiksi". Itseasiassa kehtaisin sanoa Des Esseintesin ajaneen Protagonistista aika tehokkaasti ohi, minkä viimeistäänkin tämä odotettu esikoiskokopitkä todistaa - Des Esseintesin todella vaikuttavista live-esiintymisistä puhumattakaan.
|
Artisti: Des Esseintes |
![]() |
Tyyli on kehittynyt projektin pienjulkaisuista (mm. spliteistä Negru Vodan, Diskrepantin ja E.P.A:n kanssa) tavallaan "hienostuneempaan" ja tummanpuhuvampaan suuntaan. Tausta The Protagonistin parissa tulee tässä selkeästi pintaan orkestaalimaisina vaikutteina, vaikka ääni säilyy voimakkaasti rytmipainotteisena industrialina. Hienostuneisuuden ja ra´an perusvoiman kontrasti onkin yksi levyn viehätyksistä. Osa sävellyksistä saa lisämakua Katarina Flakierskan jäätävistä puheista, jotka ovat mielestäni juuri sellainen elementti joka tässä nostaa Des Esseintesin tyylin aivan omaan, jäljittelemättömään luokkaansa. Kenties kaikkein parhaiten tämä ilmenee tylyn mahtipontisessa Proclamation-kappaleessa. Kappale onnistuu jotenkin valjastamaan sen sapekkaan, iljettävän tunteen joka oli vahvasti läsnä varhaisessa Ruotsi-scenessä, mutta joka on nykyään lähes kadonnut. Levyssä on kaikesta huolimatta yksi vakava haitta: se on ihan oikeasti aivan liian lyhyt. Neljä todella tiukkaa kappaletta Discontinued, Due, Proclamation ja Closure (versio Folie á deux-splitillä olleesta kappaleesta) tempaisevat mukaansa tehokkaammin kuin mikään pitkään aikaan mahtavalla yhdistelmällä sisuskaluissa saakka tuntuvaa painostavuutta sekä usein lähes tanssittavia rytmejä, joita seuraa pari hiljaisempaa kappaletta, jotka tuntuvat ikäänkuin hiljaiselta välisoitolta, paitsi että levy loppuu niihin. Edes yksi kunnon rutistus vielä loppuun olisi tehnyt levystä paljon toimivamman kokonaisuutena. Levyn petollisen lyhyyden ei kuitenkaan pidä antaa ohjata huomiota pois siitä oleellisesta seikasta että tämä on, Negru Vodan Dobruja Region:in ohella, hienointa teollisuusmusiikkia mitä Ruotsinmaalta on pitkään aikaan kuultu. Les Diaboliques on yhtaikaa innovatiivinen ja perinnetietoinen. Samalla se on juuri oikealla tavalla eheä, vaikkakin lyhyt, kokonaisuus. Mahtava teos jota ei voi sivuuttaa. John Björkman
|
||
|
||