Clüster Duo - vaalea impi flaneeraa esplanadilla

 

Aiemmin Jumala-nimellä tunnettu projekti on selkeästi kiristänyt tyyliään. Vaalea impi on outo fuusio lyhyitä drone-aaltoja, ohutta rätinää ja vaimeita rumpuja. Nimestä huolimatta kyseessä on voimakkaan itsenäinen teos, eikä jatkoa Jumalan vaaleiden impien kirmaukselle. Vaikka kyse onkin hajanaisesta vapaamuotoisuudesta, paketti pysyy hämmentävän hyvin kasassa. Tämä koskee erityisesti keskittyvää kuuntelutilannetta, jossa nyanssit pääsevät kunnolla oikeuksiinsa.

Artisti: Clüster Duo
Formaatti: CD-R
Levy-yhtiö: Raivo & Rypäs
Julkaisuvuosi: 2005
Kokonaiskesto: 18:30 min
Kappaleita: 1

Sisältö on lähempänä akustista noisea kuin vapaajazzia, ja kehittyy mainiosti: ei mistään ei mihinkään, muuttuen koko ajan mutta ollen samalla lähes muuttumaton. Valittamisen aihetta sen sijaan löytyy muualta kuin itse kappaleesta. Tuotantojälki on kovin ohut - soundi on sinällään puhdas, mutta aivan liian etäinen. Tämä olisi helvetin kovaa akustista noisea, jos materiaalia olisi kompressoitu niin että sen isku pääsisi oikeuksiinsa. Nyt se on vain ohutta maalailua, jossa rakenteen kuulee mutta sitä ei tunne.

Erittäin kiinnostava, mutta ei lähellekään niin hyvä kuin olisi voinut toisenlaisella viimeistelyllä olla.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

The project formerly known as Jumala has definitely gotten its style more together. Vaalea impi is a strange fusion of drone-waves, thin buzz and muted drumming. Despite the name, this is a strongly individual piece and not an observable continuation of the similarly-named Jumala track. Even though the music is still rather free-form, the package stays together amazingly well. Especially under circumstances when a listener has the possibility to fully concentrate on hearing the music's tones and excellent nuances. The contents are closer to acoustic noise than free jazz, and develop nicely: from nothing to nothing, constantly changing yet essentially staying always the same.

There are nevertheless things to complain about, but not in the track itself. The production style is very thin, meaning that the sound is crisp and pure, but far too distant. This would be damn strong stuff if it were compressed in a way that would give its assault the full force it is capable of. As it is now, it's only thin soundscaping where you can hear the structure, but not feel it.

Extremely interesting, but not nearly as powerful as it could have been, had it been finished in a different manner.

Jiituomas