Camanecroszcope - Echoes ov Who Lieth Dead But Ever Dreameth

"For Yog-Sothoth is the gate. He knoweth where the Old Ones came forth in times past and where they came forth again when the cycle returneth." Näin on kirjoitettu Ah Cama-Sotzin ja Iszoloscopen Ctulhu-myyttille rakentavan yhteisprojektin takakanteen. "A Necronomicon by Iszoloscope and Ah Cama-Sotz" vahvistaa vielä sisäkansi. Ja mikäs siinä. Molemmat artistit ovat tasokkaita ja eritoten Ah Cama-Sotzin tapa sekoittaa okkultistisia aiheita tanssibiitteihin on alusta saakka miellyttänyt minua.

 

Artisti: Camanecroszcope
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Spectre
Julkaisuvuosi: 2003
Kokonaiskesto: 58:08
Kappaleita: 8

Levy alkaa lupaavast Invocating the Dead But Ever Dreameth-kappaleella jossa orientaaliset laulut hypnoottisten äänikuvioiden säestämänä aloittavat H.P. Lovecraftin Muinaisten manaamisen. Synkät ritualistiset ja avaruudelliset Lustmord-maiset äänimaisemat jatkuvat kappaleesta toiseen, aavemaista laulua, ääniä syvyydestä ja niin edelleen. Loppujen lopuksi niin perus dark ambientia kuin olla ja voi. Useimmiten levy kuulostaa siltä että rakennetaan jännitystä hitaasti edeten, mutta kunnollisia kohokohtia ei oikein löydy. Moni kappale onnistuu silti olemaan oikein hieno, kuten eeppisen eteerinen Xenthono-Rohmatru ja jonkinlaisen huipentuman tarjoava demoninen Damamiach, mutta kokonaisuutena levy jää pitkäveteiseksi. Siitä saa myös enemmän irti kuulokkeilla, sillä ainakin minun kaiuttimistani kuunnellessa äänet puuroutuvat liikaa ja levylle ominaismakua tuovat puhutut manaukset hukkuvat muun äänimassan alle. Jotkut kappaleet kuten Yog-Sothoth kuulostavat puuroisilta jopa kuulokkeilla.

En sitten tiedä mitä artistit ovat tätä tehdessään ajatelleet mutta minua jää oikein harmittamaan että he ovat päätyneet tekemään varsin tavallisen dark ambient-tekeleen, kun miettii kuinka hienoa olisi ollut yhdistää manaukset raskaiden biittien kanssa ja viedä Necronomicon tanssilattialle! Tai edes tehdä tästä Ant-Zenin tyyliin tupla-CD josta toisella on remixejä? Moisessa olisi ollut ainesta kovaksikin klassikoksi, kun taas tämä levy on luultavasti tuomittu unohtumaan kasvottoman dark ambientin unohduksen mereen ja on tuskin sieltä palaava. Ei tämä(kään) huono teos ole, mutta Lustmord on tehnyt saman paljon paremmin ja aikaa sitten esim. levyillä The Monstrous Soul ja Stalker.

John Björkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot