Beyond Sensory Experience - The Dull Routine of Existence


Erittäin tuotteliaan BSE:n linja jatkuu varsin lähellä sitä mitä kuultiin jo äärimmäisen kiehtovalla ja vaikealla Pursuit of Pleasure -albumilla. Pieniä sampleja, maisemointia, selkeästi sävelletyn oloisia rakenteita. Yleissävy on surullinen ja usein jopa varsin retrohenkinenkin. Tehokeinona on käytetty välillä esim. rätinää, joka tuo kokonaisuuteen vanhan, kuluneen vinyylin tunnelman. Kappaleet ovat - ehkä liiaksikin - itsenäisiä teoksia, joiden tyyli on melkoisen erilainen vaikka sävy säilyykin samana.

Artisti: Beyond Sensory Experience
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Cold Meat Industry
Julkaisuvuosi: 2006
Kokonaiskesto: 60:01
Kappaleita: 10

Moni raidoista on hyvin toimivaa, hiukan rytmistä ja suhteellisen sujuvaa materiaalia. Erityisesti nimikappale on tästä hyvä esimerkki. Parhaimmillaan kiekko on kuitenkin kun se muuttuu hankalammaksi. Varsinkin edellä mainittua kulumisrätinää käyttävä Mute Conclusion on kokonaisteoksena kertakaikkisen hieno. Joillakin raidoilla samplejen käyttö tosin ärsyttää vähän liiaksikin ja syö tehoa. Epätasainen Escapism on tästä selkeä esimerkki. Sekin tosin pääsisi varmasti oikeuksiinsa esitettynä sopivalle yleisölle esim. taidegalleriaoloissa levy- tai konserttiolosuhteiden sijaan. Dull Routine of Existence on levy, joka todella selkeästi poikkeaa kaikesta valtavirrasta - sekä yleisemmästä että myös marginaalimusiikin omasta - ja useimmiten tekee sen edukseen. Lisäpisteitä tulee vielä tyyliin loistavasti sopivasta digipackistakin.

Hetkittäin varsin epätasainen, mutta koko ajan todella haastava ja erittäin kiinnostava.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

The very productive BSE continues in a style close to what was already heard on the extremely fascinating, yet difficult album Pursuit of Pleasure. Small samples, soundscaping, very composed-seeming structures. The general mood is very sad, and often also quite retro-spirited. Elements such as intentional crackling give it a very old-fashioned, worn-out-vinyl feel. All of the songs are individual - maybe even too individual - pieces, with a highly differing style, but a very similar mood.

Several of the tracks consist of nicely flowing, solid and somewhat rhythmic material. Especially the title track is a good example of this approach. But the more difficult the album gets, the better it becomes. Mute Conclusion, which uses the aforementioned crackling, is particularly brilliant. On some tracks the use of samples is a bit too annoying and eats away the strength of those pieces. An example of this effect is on the track Escapism. It must be noted, though, that were it presented to a suitable audience, say at an arts gallery, it too might function quite well.

The Dull Routine of Existence is an album that clearly deviates from the mainstream - both the "general" mainstream and the "mainstream" of experimentalism. Furthermore, it more often than not deviates in a very good way. Bonus points are awarded for the excellently fitting digipack that matches the album's contents precisely.

At times a bit inconsistent, but always highly challenging and extremely interesting.

Jiituomas