Bizita Q - First Impression | ||
|
||
Miika Toivasen sooloprojektiksi kutistunut Bizita Q on hionut vapaa-jazz -ilmaisuaan selvästi taas eteenpäin. First Impression on massiivinen paketti erilaisia kokeiluja genren sisällä, niin hyvässä kuin pahassakin. Hienoimmillaan (mm. 20-minuuttinen nimikappale, I See Dead Peoplen alkupuoli, I Know the Way Outta Here) se kohoaa todella vaikuttaviin tunnelmiin. Heikoimmillaan se sekä jankkaa paikallaan että pelleilee järjettömyyksiin asti, yhtä aikaa (Pretty Women Don't Shit ja White Terror). |
Artisti: Bizita Q |
|
Toivasen instrumenttivalikoima, ja kyky liittää palasia toisiinsa, on erittäin ihailtava. Kun tavara on hyvää, se on todella hyvää, mikä on tässä genressä huomattava saavutus. Osa levystä on kuitenkin niin ärsyttävä - sillä vain huonolla tavalla - että kynnys kuunnella koko kiekko läpi on hyvin suuri. Mutta jos malttaa poimia sieltä täältä suosikkejaan, muistaa heti, minkä takia vapaata jazzia oikein tehdään ja kuunnellaan. Lisäksi mukana on vielä mukavia pieniä ambient- ja noiseosuuksia, jotka laajentavat kokemuksen skaalaa. Upeita hetkiä, kammottavia hetkiä. Kokeellista jazzia, siis. Taidolla ja reippaalla hulluudella tehtynä. Jiituomas |
||
|
||
|
||
Bizita Q, now just the solo project of Miika Toivanen, has further evolved in its free jazz style. First Impression is a massive collection of various experiments within its genre, in both the good and the bad. At its finest (on the 20-minute title track, the first part of I See Dead People and I Know the Way Outta Here), it soars to very impressive heights. At its worst, it just both idles in place and plays cheap trickery to the point of ridiculousness, at the same time (Pretty Women Don't Shit and White Terror). One has to admire Toivanen's ability with his multiple instruments, and his skill in combining seemingly dissonant parts together. When his stuff is good, it's really good - something not very common in his chosen genre. Some parts of the record are, however, so annoying - in just the bad way - that it is very hard to listen the whole album through. If one plays just a favorite song from here and there, one is immediately reminded of the reasons people do make and listen to free jazz. And there are also some nice little ambient and noise bits, which expand the experience even further. Great moments, awful moments. Obviously it's thus free jazz. Made with skill and bold insanity. Jiituomas |