Martyn Bates | Troum - To A Child Dancing In The Wind | ||
|
||
Troumin ja Martyn Batesin (Eyeless in Gaza) yhteisalbumi hyödyntää Batesia sekä soittajana että laulajana, tuoden jotakin aivan uutta mukaan Troumin unenomaiseen konseptiin. Välillä yhdistelmä toimii loistavasti, välillä ei. Tyylilajina on joko surumielinen, kaihoisa ambient tai Projekt-lafkan tyyppinen ethereal. Yleisesti ottaen nyrkkisääntönä tämän kiekon kohdalla voi pitää sitä, että edellinen tyyli onnistuu erinomaisesti, jälkimmäinen paljon harvemmin. Tosin rehellisyyden nimissä on todettava, että kyse voi myös pitkälti olla siitä että en yksinkertaisesti pidä Batesin äänestä - vaikka siihen alkaakin 30 kuuntelukerran jälkeen jo kummasti sopeutua. |
Artisti: Martyn Bates & Troum |
|
Ambient-osuuksissa - joita siis
on samoissa kappaleissa kuin vokaalejakin - tuo Batesin soitto selvää
lisäarvoa mukaan taustoille. Ainakin tässä yhteydessä
yhdistelmä on mainio. Vokaalien takana sen sijaan Troumin osuus on
huomattavasti yhtyeen tavallista nerokkuutta yksinkertaisempaa, mikä
syö kappaleilta hiukan tehoa. Mukana on tosin yksi poikkeus: nimiraita
on, kokomittaisesta laulustaan huolimatta, todella kaunis teos. Troumin
ystäville en tätä uskalla varauksetta suositella, mutta ethereal-materiaalin
ystäville tämä on luullakseni suurenmoinen kokemus.
Hieno levyhän tämä on, mutta vaatii aika
paljon totuttelua. Jiituomas |
||
|
||
Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot
|
||
This joint work by Troum and Martyn Bates
(Eyeless in Gaza) takes advantage of Bates both as a musician and
as a singer. It brings something completely new into Troum's dream-like
musical concept. At times the combination works extremely well, at other
times it really doesn't. The style varies between sad, melancholic ambient
and ethereal of the kind usually associated with labels like Project.
As a general rule of thumb in this album's case, the first style succeeds
brilliantly much more often than the latter. Yet, for the sake of honesty,
this may also simply be due to my personally not liking Bates' voice -
though admittedly one does get strangely used to it after 30 or so listens.
In the ambient segments - which exist in the same songs as do the vocals - Bates' playing makes the material clearly something more then it would otherwise have been. So, in this regard, the collaboration really does work extremely well. However, when there are vocals present, Troum has made much simpler structures than they normally compose, which makes the songs a bit less effective than could be expected. There is one exception, though: the title track, despite having dominant full-length vocals, is an exceptionally beautiful piece. I dare not recommend this album to Troum fans without
some reservations, but I presume that it will be a great experience
to people who like music in the "ethereal" style. This is
indeed a fine album, but does need some getting used to. Jiituomas |