Martyn Bates | Troum - To A Child Dancing In The Wind

Troumin ja Martyn Batesin (Eyeless in Gaza) yhteisalbumi hyödyntää Batesia sekä soittajana että laulajana, tuoden jotakin aivan uutta mukaan Troumin unenomaiseen konseptiin. Välillä yhdistelmä toimii loistavasti, välillä ei. Tyylilajina on joko surumielinen, kaihoisa ambient tai Projekt-lafkan tyyppinen ethereal. Yleisesti ottaen nyrkkisääntönä tämän kiekon kohdalla voi pitää sitä, että edellinen tyyli onnistuu erinomaisesti, jälkimmäinen paljon harvemmin. Tosin rehellisyyden nimissä on todettava, että kyse voi myös pitkälti olla siitä että en yksinkertaisesti pidä Batesin äänestä - vaikka siihen alkaakin 30 kuuntelukerran jälkeen jo kummasti sopeutua.

Artisti: Martyn Bates & Troum
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Transgredient
Julkaisuvuosi: 200
6
Kesto: 38:23

Kappaleita: 6

Ambient-osuuksissa - joita siis on samoissa kappaleissa kuin vokaalejakin - tuo Batesin soitto selvää lisäarvoa mukaan taustoille. Ainakin tässä yhteydessä yhdistelmä on mainio. Vokaalien takana sen sijaan Troumin osuus on huomattavasti yhtyeen tavallista nerokkuutta yksinkertaisempaa, mikä syö kappaleilta hiukan tehoa. Mukana on tosin yksi poikkeus: nimiraita on, kokomittaisesta laulustaan huolimatta, todella kaunis teos. Troumin ystäville en tätä uskalla varauksetta suositella, mutta ethereal-materiaalin ystäville tämä on luullakseni suurenmoinen kokemus.

Hieno levyhän tämä on, mutta vaatii aika paljon totuttelua.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

This joint work by Troum and Martyn Bates (Eyeless in Gaza) takes advantage of Bates both as a musician and as a singer. It brings something completely new into Troum's dream-like musical concept. At times the combination works extremely well, at other times it really doesn't. The style varies between sad, melancholic ambient and ethereal of the kind usually associated with labels like Project. As a general rule of thumb in this album's case, the first style succeeds brilliantly much more often than the latter. Yet, for the sake of honesty, this may also simply be due to my personally not liking Bates' voice - though admittedly one does get strangely used to it after 30 or so listens.

In the ambient segments - which exist in the same songs as do the vocals - Bates' playing makes the material clearly something more then it would otherwise have been. So, in this regard, the collaboration really does work extremely well. However, when there are vocals present, Troum has made much simpler structures than they normally compose, which makes the songs a bit less effective than could be expected. There is one exception, though: the title track, despite having dominant full-length vocals, is an exceptionally beautiful piece.

I dare not recommend this album to Troum fans without some reservations, but I presume that it will be a great experience to people who like music in the "ethereal" style. This is indeed a fine album, but does need some getting used to.

Jiituomas