Tamperelaisen Bahlasti Ompehdan debyytti on varsin sekalainen valikoima hälyn eri muotoja. En tiedä onko kyse discordia-teeman korostamisesta vai ei, mutta kokonaisvaikutelma on varsin sekava. Osa kappaleista on puhdasta hassuttelua (esim. virtsauksen, wc:n vetämisen, jupinaa ja pientä rätinää sisältävä Grotesque), osa hyvinkin kekseliäitä fuusioita eri äänimaailmoista (mm. avausraita Resurrection of Discordia) ja muutamat varsin vakuuttavaa voimaelektroniikkaa (erityisesti Fliegende Kinderscheisse).

Lopussa on yllättäen erittäin hyvä perinteinen "pitkä puhesample + taustamusiikki" -teos Suspended Annihilation (samplena eversti Kurtzin monologia elokuvasta Apocalypse.Now). Kaikki levyn ideat on hämmästyttävän hyvin toteutettu huomioon ottaen että kyseessä on uraansa aloitteleva yhtye, mutta ongelmia silti vielä on. Lähinnä vika on siinä, että melkein kaikkien kappaleiden kohdalla kierrätetään yhtä ainoaa ideaa, eikä siksi synny kokonaisuuksia vaan jäädään junnaamaan puuduttavasti paikoilleen. Uskaltautuessaan kehittelemään teemoja edelleen (malliesimerkkinä varsin onnistunut A Sermon on Ethics and Love ja drone-ambient kappale The Turkey Curse) Bahlasti Ompehda tavoittaa kotimaisen kokeellisen musiikin vahvan keskitason vaivatta. Näin käy tosin harvoin, mutta riittävän usein siihen että uskon muutaman levyn päästä yhtyeen olevan todella kovassa iskussa - ja maineessa. Matkaa silti vastaavantyyppistä luovaa hulluutta harjoittaviin bändeihin kuten Verde vielä on, varsinkin "sävellysten" osalta.
Erittäin vahva lupaus tulevasta.

Jiituomas