Anenzephalian tuorein albumi edustaa death industrialia puhtaimmillaan. Tämä todellisessa klassikkomaineessa oleva saksalaisakti on aikaisemmin tehnyt varsin paljon rajumpaa materiaalia, enemmän voimaelektroniikan suuntaan. Tältä synkeästi hurisevalta levyltä on kuitenkin agressiivisuus kaukana.
Artisti: Anenzephalia
Formaatti: CD / LP
Levy-yhtiö: Tesco
/ Zaetraom
Julkaisuvuosi: 2003
Kappaleita: 8
Levy alkaa sellolta kuulostavalla äänellä soitetulla hautajaismelodialla joka todellakin luo masentavan alun. Seuraavalla kappaleella (II) tunnelmallinen kitinä, ulina ja rätinä sekä hitaasti jyskyvä pauke antavat taustaa vokaaleille, joita ei levyllä sen enempää olekaan. Vanha, synkkä BDN on tällä haavaa jo vahvasti mielessä, ja vaikutelma pysyy ennallaan kun siirrytään hitaasti uliseviin ja rätiseviin äänimaisemiin joista suurin osa levyä koostuu. Mieleen tulee likaisia autotalleja ja öljyisiä pannuhuoneita. Anenzephalia onnistuu yleensä välittämään tunnetta turhasta paskamaisessta elämästä, ja jos aiempi materiaali on ollut sen paskan tunkemista suoraan naamalle niin tämä levy tuntuu enemmän turruttavan harmaalta paskalta, johon hukkuu hiljalleen. B-puolella lisää synkkiä melodioita (IV, sekä mahtipontinen VII), tällä kertaa hitaan uhkaavina, sekä ahdistavaa pörinää ja sirinää. Loppu tekee selväksi että toivoa ei ole.
Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut ahdistussoundtrack,
joka taatusti vetoaa ainakin BDN:n tyyppisen pörinän ystäviin.
Olisi Anenzephalialta tosin voinut odottaa enemmänkin.
John Björkman