Älymystön ensimmäinen tuntuu ensikuulemalla melkoiselta poikkeamalta Total Order -sarjan julkaisujen joukossa. Se on selvästi populaari-industrialimpi kuin aiemmat sarjan julkaisut, mutta ei silti mitään Marilyn Manson-osastoa tai EBM:ää. Jos vokaalit - joissa demolla esiintynyt aksenttiongelma on ratkaistu tyylikkäästi vaihtamalla kieli suomeksi - ohittaa, liikutaan kuitenkin ehdottomasti raskaan elektroniikan alueella.

Kun tarkemmin miettii, vokaalien kera, huomaa että kyse on aivan samantyyppisestä tyylien sekoittelusta kuin SPK:n Information Overload Unit -klassikkoalbumilla (erityisesti biiseissä Beruftverböt tai Ground Zero: Infinity Dose). Eli Älymystön voi katsoa nimenomaisesti palanneen sellaiselle osa-alueelle industrialin juuria, joka on pitkälti unohdettu. Levyn avaava nimikappale on yhdistelmä konerytmejä, pientä hälyä ja kähistyjä vokaaleja, hakien selvästi hypnoottista tyyliä. Toisena soiva Ruusuni on hitaampi, melodisempi ja sisältää kähinän ohella toiset vokaalit ikään kuin "ruikuttavana" kertosäkeenä. Naurulla alkava Ei Ketään on kappaleista kevyin. Siinä on vahvat rytmit, lähes tanssittavat sellaiset, selkeämpiä musiikillisuuksia, kevyitä vokaalilooppeja, sekä melodisia että puhuttuja teemallisia muutoksia - ja tietenkin kähinää. Bassot on silti jätetty sen verran alatehoihin ettei ihan pop-induksi mennä, vaikka lähellä käydäänkin. Kyseessä on selkeästi levyn tehokkain raita. Viimeisenä on mielestäni turha remix viimevuotisella demolla olleesta erinomaisesta kappaleesta Kilpisjärven Talvi. Se on vedetty sen verran rytmiseksi ettei enää saavuta alkuperäisversionsa rujoa tehoa, mutta käytetty simppeli Pan Sonic -tyylinen biitti ei riitä tekemään kappaleesta tarpeeksi melodista. Näin ollen se jää genrejen väliin, ei innovatiivisella vaan ainoastaan tylsällä tavalla.

Ontto Seurakunta ei ole helppo kuunnelta, juuri siksi että se ei vastaa käsitystä oikein mistään tyylilajista. Silti se sisältää paljon hyvää. Se vaatii kuuntelua hyvin avoimella mielellä, jotta ei joudu vahingossa hylätyksi liian poppina - tai liian vähän poppina. Kun antaa kunnon mahdollisuuden, se vakuuttaa sekavuudestaan huolimatta sillä asenteella ja kokeilun riemulla joka siitä kuulijalle välittyy.

Vaatii ehdottomasti kuulijaltaan ennakkoluulottomuutta, mutta palkitsee sen.

Jiituomas