Ah Cama-Sotz - Obsession Diabolique | ||
|
||
Obsession Diabolique edustaa Ah Cama-Sotzin rytmistä puolta, mutta kuten useilla aiemmilla vastaavan tyylin levyillään, Herman Klapholz tauottaa mukaansatempaavampia kappaleita hillityllä horror-ambientilla. Ratkaisu korostaa rytmien voimaa, mutta samalla tekee kokonaisudesta hankalamman kuunneltavan, kun mieli tekisi vähän väliä hyppiä osan raidoista yli - joko nopeiden tai hitaiden. Vaikka tavara onkin peruslaadukasta Ah Cama-Sotzia, se ei parhaimmillaankaan edusta kuin kaukaista vilkuttelua artistin vahvimpien luomusten suuntaan. |
Artisti: Ah Cama-Sotz |
|
Verrattuna moniin kilpailijoihin, ollaan silti lähi-itävaikutteisen konemusiikin parhaimmassa kastissa, ja kappaleet kuten Children of the Sun ja Hysteresisin dubstep-henkinen remix Bring the Noizzista kyllä saavat jalan vipattamaan. Pari onnistunutta raitaa ei kuitenkaan muuta sitä tosiseikkaa että Obsession Diabolique on tuntuu pikemminkin kokoelmalta edeltäneiden rytmialbumeiden ylijäämäkappaleita, kuin uudelta ja innovatiiviselta luomukselta. Ei huono levy, mutta ei todellakaan Ah Cama-Sotzin parhaita teoksia.Jiituomas |
||
|
||
|
||
Obsession Diabolique represents Ah Cama-Sotz’ more rhythmic side, but like on most of his other such albums, Herman Klapholz paces the more catchy tunes with more restrained horror ambient in between. That emphasizes the power of the rhythms, but it simultaneously makes the album harder to listen to, as one feels the urge to skip over certain parts - either the fast or the slow ones. Even though the material is standard-quality Ah Cama-Sotz, it is even at its best just a far away wave towards his strongest work. Yet, compared to numerous competitors in the field of Near East influenced machine music, Klapholz is still in the highest category, and tracks like Children of the Sun, and Hysteresis’ dubstep-spirit remix of Bring the Noizz, do make the listener’s legs start moving. A couple of strong track do not however change the fact that Obsession Diabolique seems more like a collection of leftovers from earlier rhythmic albums than a new, innovative work . Not a bad album, but certainly not one of Ah Cama-Sotz’ best.Jiituomas |