Destination Disorder!

8.10.2004

Living Room, Turku:

Ovro, Reptiljan,
Ihokas, Montage


John Björkman
Some Place Else:n ensimmäisestä "olohuonekeikasta" ei ollut kulunut kuin pari kuukautta kun paikan päälle järjestettiin jo uutta. Olohuone veti tällä kertaa hieman vähemmän väkeä, mutta oli hauska nähdä jopa ulkopaikkakuntalaisia tuttuja naamoja. Konsepti toimi jälleen erinomaisesti, jopa paremmin kuin ensimmäisellä kerralla sillä pienempi väkimäärä pienessä huoneessa ja kelien viilenemiset pitivät lämpötilan ihan siedettävissä tasoissa.

Ensimmäisenä esiintyi Ovro. Ovron huteran esikoisalbumin pohjalta odotukseni eivät olleet kovin korkealla, mutta esitys aika pitkälti murkasi ennakkoluuloni. Artistin kehitys on ottanut suoranaisia jättiharppauksia siitä asteesta, mitä Malice in Underland:illa kuultiin. Alkupuolella materiaalia oli kuin pätkittyä Herbst9:ää, syvän matalaa henkistä äänimaisemaa. Oikeastaan kaikki Ovron aiemmat heikkoudet oli karsittu pois, ja lupaavien elementtien päälle rakennettu; Hajanaisuus ja äänen hataruus olivat poissa, tilalla vahvasti virtaavaa alitajunnan maisemaa. Vahvimmillaan esitys oli keskivaiheilla jossa hyödynnettiin paljon puhesampleja - harvinaisen tehokkaasti. Parhaiten vetosivat painajaismaiset "She never went to Paris"-osuudet mutta myös Ovron tunnuksenomainen "tyttökertoja" toimi niinkin hyvin että sitä olisi mielellään kuullut lisää. Keikkaan mahtui vähemmänkin vakuuttavia jaksoja, mutta ne unohtuivat kohokohtien ansiosta nopeasti.

 

 

Ovro (kuva: Living Room)

Seuraavana vuorossa oli Reptiljan, Niko Skorpion hämärä sivuprojekti joka oikeastaan vasta tämän live-esityksen kautta alkoi avautua minulle. Keikka alkoi Skorpion muuntauntimisella Reptiljaniksi, mikä tapahtui laittamalla päähän oranssi sarvilakki. Sen jälkeen seurasi lyhyt mutta äärimmäisen energinen ja ilkikurisen kaoottinen noise-setti. Skorpio-Reptiljan virnuili pirullisesti ja elehti innostuneesti melun tahdissa, sinkoilleen läppäriltään aina uutta ja odottamatonta hälyä kuulijoiden niskaan.

Ihokas ei puolestaan onnistunut jättämään kovinkaan suurta vaikutusta. Toimivaa mutta tavallista ambientahtavaa noisea tai elektroakustista äänimaisemaa, miten sen nyt haluaa nimittää. Keikan loppukiihdytykseen sai kuitenkin huomattavaa draivia ulisevilla hälytysäänillään. Tässä on ehkä osittain myös yksi haittapuoli olohuonekonseptissa: liian monta artistia liian lyhyessä ajassa johtaa siihen että kaikkiin ei väkisinkään jaksa kiinnittää huomiota.

 

 

Reptiljan (kuva: J.Virtanen)

 


Montage (kuva: Living Room)

 

Illan "pääesiintyjä", japanilainen Montage, aloitti ainakin minua ilahduttaen siirtämällä sivuun läppäriartistien käyttämän pöydän ja nostamalla esiin oman, lukuisilla erilaisilla kojeilla ja härveleillä täytetyn pöytänsä. Melukeikasta livenä saa huomattavan paljon enemmän irti kun voi seurata artistin kuumeista hääräämistä kojeiden ja nappuloiden äärellä. Montagea olikin puhdas ilo seurata: keikka lähti käyntiin täydellä räminällä Montagen paukuttaessa erikoisinta härveliään, joka koostui kahdesta yhteen pultatusta metallilevystä. Niiden välissä oli pultissa löysästi roikkuva pelti, jota artisti kalisutteli metallikepillä, saaden aikaan sellaista infernaalista räminää, jota voisi korkeintaan lähteä apinasta kattilakaapissa. Tuiki tavallisen näköinen japanilaismies koltisteli metallihärveliään, siirsi maanisesti huomionsa laitteelta toisella väännelleen niiden nappuloita enemmän tai vähemmän satunnaisen oloisesti, rämisytti lisää metallihärveliään, ulisutti laitteitaan ja kolisteli vähän lisää. Kyseessä oli sellaista äärimmäisyyttä johon varmasti vain japanilainen pystyy. Itse en ole koskaan osannut nauttia japsinoisesta levyllä, jossa sen kaoottinen luonne jää jotenkin tyhjän oloiseksi, mutta livenä se toimii loistavaakin paremmin.

Olohuone osoitti taas toimivuutensa, pieni ja intiimi ympäristö on aivan omanlaisensa kokemus ja antaa tarpeellisen kanavan kasvavalle määrälle tuntemattomampia artisteja.

 

Takaisin