Werkraum - Unsere Feuer brennen!

Werkraumin virallinen debyytti (jota tosin edelsi pari cd-r -albumia ja parikymmentä kokoelmabiisiä) on varsin kunnianhimoista neoklassista, neofolkkia ja martial industrial -tavaraa. Se on selkeästi vielä keskeneräistä, mutta ei teknisistä syistä. Syynä on se, että toisin kuin moni muu projekti alalla, Werkraum yrittää selkeästi luoda jotakin uutta, erilaista ja omaperäistä.

 

Artisti: Werkraum
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Cold Spring
Julkaisuvuosi: 2004
Kokonaiskesto: 50:02
Kappaleita: 11

Välillä se onnistuukin oikein hyvin (esim. kappaleessa Legion), usein jää vähän matkan varrelle - mutta vain aika vähän. Yhtyeen keulahahmon (ja ainoan "virallisen jäsenen") Axel Frankin lauluäni on valtavan paljon samankaltainen kuin Forsetin Andreas Ritterin, samoin intonaatio, eikä vertauksilta voi välttyä. Werkraum ei ole yhtä hiottu, mutta paljon, paljon kekseliäämpi. Siinä on luovuuttaa ja voimaa joka paikkaa pikkuviat oikein hyvin. Melodioissa ei ole menty todellakaan siitä missä aita on matalin, mutta toisaalta ei ole lähdetty tekemään mitään ylitaiteellisen kokeellista. Silloin kun on jääty simppelin akustisen kitaran varaan sitä tuetaan muilla instrumenteilla (jotka tosin välillä kuulostavat hiukan liian keinotekoisilta). Mukana on myös materiaalia joka muistuttaa artistin industrial-taustasta, mm. mainio Civitas Dei. Muutamat biiseistä ovat hiukan tylsiä, esim. naisvokaaleilla varustettu Chanson de la plus haute tour ja syna-sampleraita Dignitas Dei, mutta eivät nekään huonoja ole. Lähinnä jäin kaipaaamaan vain hiomista. Taustat ja laulu eivät mene melodisesti ihan niin yksiin kuin voisi toivoa, osaa ideoista olisi voinut viedä pitemmälle, ja koneellisuutta vähän vähentää. Nykyisellään albumi tarvitsee muutaman kuuntelukerran ennen kuin sille alkaa kunnolla lämpenemään.

Varsin hyvä ja innovatiivinen levy, vaikka ei muutakaan maailmaa.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Werkraum's official debut (actually preceded by a couple of cd-r albums and about two dozen compilation tracks) is a mixture of quite ambitious neo-classical, neofolk and martial industrial. It's still clearly unrefined, but not in a technical sense. The reason for it is that unlike most other similar projects, Werkraum actually strives to create something new and original, something that is its very own and not borrowed. Occasionally it succeeds well, like on the track Legion, at other times falls a bit off the mark - but nevertheless just a bit.

The band's leading figure (its only "official" member), Axel Frank, has a singing voice that's very similar to that of Andreas Ritter from the band Forseti in both tone and style, and comparisons can't thus be avoided. While Werkraum isn't quite as polished, it's definitely a lot more innovative. It has creativity and a strength of character that easily covers up all small flaws. Melodies have not been made as easy as they could have, but the band hasn't strayed into over-experimentation either. When a track uses simple acoustic guitar as a basis, it's supported by other instrument (that do, occasionally, sound a bit too synthetic). Some of the material is clearly reminiscent of Frank's background in industrial music, the best of them being the excellent track Civitas Dei. Some songs are quite boring, though, especially Chanson de la plus haute tour, which uses female vocals, and the synth-based Dignitas Dei. Neither of those is a bad piece, though, just mediocre. What I missed most on the album was more some refining and polishing. The backgrounds and vocals do not always follow one another as well as they should. Some ideas should have been explored further, and the use of machinery reduced.

As it stands now, the record requires a few rounds of listening before one starts really enjoying it. Yet even though it isn't anything truly special, it is a very good album.

Jiituomas