voice of eye - seven directions divergent

80-luvun lopusta toiminut drone/ambient yhtye voice of eye on ollut todella tuottelias viime ja tämän vuoden puolella ja Seven direction divergent onkin yksi viidestä äskettäin julkaistusta levystä. Se on ilmeisesti myös aika erilainen kuin esim. 2010 julkaistu Emergence & Immersion (Old Europa Cafe), jonka Twin Peaks -tunnelmasta todella pidin. Bändi rakentaa paljon omia soittimiaan eikä käytä muuta kuin akustisia äänilähteitä, mikä mielestäni kuuluu ansiokkaasti äänimaailmassa.

Artisti: voice of eye
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Conundrum Unlimited
Julkaisuvuosi: 2009
Painos:

Kappaleita: 7

Sanovat, ettei pitäisi arvostella kannen perusteella, mutta tämä levyn kohdalla mielleyhtymäni 90-luvulla omistamaani kovin kosmiseen batiikkipaitaan ei mene aivan pieleen. Seven direction divergent on varsinainen trippi, joka ampaisee liikkeelle laajoja tiloja maalailevin proge-kitaroin, introvertein naisvokaalein ja eteerisin huiluin ja sinkoutuu maata kiertävälle radalle ihan mielenkiintoisen hälyisästi kappaleella Fish Radio. Vaikka olenkin syvällä sisimmässäni puunhalaajahippi, viides kappale Om Shanti on kuitenkin minullekin vähän liikaa. Levyn parasta antia on lopetuskappale Transformational Birth, joka välittää samanlaista tähtienvälistä vaellustunnelmaa kuin Zoät-Aon.

Tämä on ihan kaikenkaikkiaan miellyttävä joskin epätasainen ja linjasta poikkeava levy, joten en suosittelisi tätä ensiostokseksi bändiin tutustumiseksi.

Mari Björkman


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Voice of eye has been contributing since the end of 80's and has been quite productive lately. Seven directions divergent is one of the five recently published records. It also seems to be very different from e.g. Emergence & Immersion (Old Europa Cafe, 2010), the Twin Peaks atmosphere of which impressed me. The band builds a great deal of their own instruments and uses only acoustic sound sources which in my opinion meritoriusly transmits from their sound scape.

One should not judge a record by its covers, but the impression of the extremely cosmic batik shirt I used to own in the 90's is not totally wrong. Seven direction divergent is a trip that shouts ahead with progressive rock guitars, introvert female vocals and ethereal flutes painting wide spaces and reaches the universe by rather interesting noisy Fish Radio. However, even though I am a tree hugging hippie deep down inside , the fifth track Om Shanti is just a bit too much for me. The last track Transformational Birth is by far the best piece on the album, creating a similar sense of intergalactic travelling as does Zoät-Aon.

All in all, this is a rather nice altough uneven and deviant record, so I would not recommend this to be the first voice of eye album one purchases.

M,ari Björkman