Vestigial - Aeon

Uutta italialaista dark ambientia on jälleen tarjolla, ainakin yhden tyylikkäästi pakatun MCD-R:n verran. Vestigialin esikoisteoksen kansitaide vie suoraan syvän synkkiin avaruusmaisemiin (sisäisiin tai ulkoisiin). Takakansi lupaa analogisia työmenetelmiä, mikä on aina positiivista.

 

Artisti: Vestigial
Formaatti: MCD-R
Levy-yhti÷: New Sun Recordings
Julkaisuvuosi: 200
7
Painos: 99 kpl.
Kesto: 23:12

Kappaleita: 4

Kun laitoin levyn ensimmäistä kertaa soimaan oli ensireaktio nopea ja välitön: tämähän kuulostaa ihan Inadelta. Eikä siitä mielikuvasta pääse hevillä eroon. Massiiviset suhahtelut ja kolahtelut, ja jostakin astraalisista kaukaisuuksista kaikuvat epäselvät puheenpätkät ovat kuin suoraan Inaden äänipaletista. Seuraavan kappaleen korisevat mantranlausunnat yhdistettynä samoihin syviin avaruusääniin on sitä vieläkin enemmän. Tämä ei toisaalta ole ihme, koska levy on nauhoitettu Inaden Secret Lab-studiossa.

Ilmiselvästä vaikutteiden ottamisesta huolimatta minun täytyy kuitenkin sanoa että Vestigialin soundissa on kuitenkin jotakin hyvin mukaansatempaisevaa, ja siinä on selkeästi oma persoonallinen vivahteensa. Se ei esimerkiksi tunnu ollenkaan samanlaiselta tyhjänpäiväiseltä kopiolta kuin taannoin debyyttinsä tehnyt Ionosphere. Itseasiassa mitä enemmän olen levyä kuunnellut, sitä enemmän olen huomannut sen salaperäisen ja kauniin rosoisen ja lämpimän äänimaailman viettelevän minua. Vestigialin soundi on yksinkertaisesti todella tyylikäs. Pientä hiomisen varaa on kuitenkin myös kappaleiden rakenteessa, joiden loppuvaiheissa ilmenee pientä kömpelyyden tuntua. Erityisesti tämä ilmenee viimeisen kappaleen Celebrating the New Sun töksähtävässä lopussa.

Eli lyhyesti sanottuna: rakenteen luomisessa ja omaperäisyydessä on vielä hiomisen varaa, ainakin jos ei halua lopullisesti leimautua Inade-klooniksi. Soundi on kuitenkin todella kaunis ja onnistunut, ja siinä on mielestäni enemmän kuin tarpeeksi syytä jatkaa ja kehittyä. Tämä levy sai minut ainakin kovasti kiinnostumaan ja aion ehdottomasti seurata miten Vestigial jatkaa tästä.

John Bj÷rkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

New dark ambient is coming from Italy once again, at least one stylishly packed MCD-R. The cover art of Vestigial´s debut release takes us to deep dark space atmospheres (inner or outer). The back cover makes a promise of analogue working methods, which is always good news.

When I gave the record its first spin my reaction was immediate: this sounds just like Inade. And that thought is not easily shaken. Massive hisses and bangs, and diffuse speech clips echoing from astral depths are almost directly out of Inade´s sound palette. Throat-sung mantra recitations intermingling with the same space soundscapes only strengthen the image. This is no wonder, as Aeon has been recorded in Inade´s Secret Lab-studio.

Besides the obvious influences I must admit that something about Vestigial´s sound is very alluring and it clearly has its own personal vibration. For example it does not at all feel like an empty copy in the way Ionosphere does. In fact, the more I listen to this, the more I find myself seduced by its beautifully rough but warm sound world. Vestigial´s sound is simply very stylish. Some work could be needed in the structures also, especially the endings of the tracks seem to fall flat somehow. This is particulary obvious in the abrupt ending of the final track Celebrating the New Sun.

Shortly put: structure and originality need to be worked upon, at least if Vestigial does not want to be forewer labelled an Inade-clone. The sound in particular in a success, and this gives ample reason to develop and improve. At least this record made got me very interested in the project and I´m definitely going to keep myself updated on how Vestigial develops from here.

John Björkman