Verde - Karhun epäillään paskantaneen golfkentälle

Nokialainen Verde jatkaa kahdeksannella albumillaan mallikaasti omaa linjaansa. Kyse on yhä ei keneltäkään muulta kuulostavasta hidastempoisesta kokeellisesta musiikista, joka taidokkaasti hyödyntää lyhyitä sampleja. Verdellä muualta taltioidut äänet ovat samplauksen valtavirrasta poiketen kuitenkin selkeässä sivuosassa, ja pääpaino on melodisten teemojen kehittelyllä. Jopa silloin kun itse soittimista ei "melodiaa" löydä kuin kokenut noisen kuuntelija.

 

Artisti: Verde
Formaatti: CD-R
Levy-yhtiö: Omakustanne
Julkaisuvuosi: 2002
Kokonaiskesto: 71:24 min
Kappaleita: 11

Virhettömimmillään tämä näkyy levyn aloittavassa lähes kymmenminuuttisessa kappaleessa Valkoisella mersulla lyömään palloja joutsenia kohti. Siinä siirrytään saumattomasti surinasta airojen ääniin ja niistä lopulta akustiseen kitaraan, minimaalistisiin koneosiin ja uskomattoman ahdistaviin linnun ääniin. Lopputulos on ehdottomasti parasta Verdeä mitä olen koskaan kuullut. Valitettavasti levy ei pysy kokonaisuutena aivan kasassa. Se poukkoilee sävystä ja teemasta toiseen. Yhtäkään huonoa tai edes keskinkertaista kappaletta sillä ei ole, mutta kuuntelu ilman huolellista keskittymistä on vaikeaa hypittäessä melodisesta soitosta noiseen ja taas seuraavalla raidalla takaisin. Jos sen ei anna haitata, niin tarjolla on upea paletti kotimaista kokeellisuutta eri muodoissaan, hyvinä esimerkkeinä Tangerine Dreamia muistuttava Haamukalja, Einstürzende Neubautenin ja kikkelijatsin sekoitukselta kuulostava Talouskasvu, ja kärpäsen surinaa samplaava Metsässä näkemäsi eläimet ilmoita poliisille.

Maukas, ensiluokkainen levy joka jaksaa yllättää ja kestää silti lukuisat kuuntelukerrat. Erinomainen paikka aloittaa tutustuminen Verden tuotantoon.

Jiituomas

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot