Vava Kitora - Prithivi Mandragoire


Japanilainen Vava Kitora koostuu kansilehtisen mukaan Sachikosta ja Yama-akagosta. Japanista ollaan yleensä totuttu kuulemaan noisea, tai kokeellista elektroniikkaa tai yleensä mitä tahansa äärimmäistä. Vava Kitora on kuitenkin jotakin aivan muuta, ja aika omaa osastoaan ylipäätäänkin.

 

Artisti: Vava Kitora
Formaatti: CD-R
Levy-yhtiö: Deserted Factory
Julkaisuvuosi: 2007

Painos: 200 kpl
Kesto: 30:05

Kappaleita: 2

Keskiaikaiset puupiirrokset ja alruunankuvat kertonevat jotakin aihepiiristä, ja onkin mielenkiintoista kuulla kahden japanittaren kokeellista musiikillista tulkintaa Euroopan kulttuurihistoriasta. Musiikillisesti tätä voisi kuvailla minimalistiseksi etherealiksi. Pääosassa ovat todella hennon utuiset naisäänet, aluksi harmoniset, loppupuolella manipuloidut ja aavemaiset, jotka loppua kohden kulminoituvat I.Corax-maisiin virtauksiin. Mukana on hyvin säästeliäästi mm. kelloja, helistimiä ja kielisoittimia. Todella omaperäinen teos, joka tuo osin mieleen mm. Caulin, osin taas elektroakustisen kokeellisuuden, ollen silti täysin oma juttunsa (joka kuulostaa loppujen lopuksi myös hyvin japanilaiselta). Prithivi Mandragoriella kuitenkin minimalismin huonot puolet pääsevät jokseenkin esille: soundi on hyvin ohut ja kliininen, ja ääniskaalan keskittyminen diskantin puolelle vahvistaa tätä vaikutelmaa entisestään.

Jos tästä ohuudesta pääsee yli, on Prithivi Mandragorie vähintään sanottuna onnistuneen persoonallinen konsepti niille jotka haluavat kuulla jotakin tuoretta, mutta silti kaunista.

John Björkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Japanese Vava Kitora consists of members Sachiko and Yama-akago. I am used to hearing noise, or basically anything electronic, experimental or extreme coming from Japan. Vava Kitora, however, is something completely different and very interesting, falling outside any established genres.

Medieval woodcuts and mandrake roots seem to be the theme here, and it is very interesting to hear two Japanese women interpreting European cultural history. Musically this could be described as some kind of minimalist ethereal experimentalism. Faint female voices are in the main role, harmonic at first, but growing ever more dissonant and eerie as the album progresses, culminating in a very I.Corax-like spectral flow at the end. Chimes, bells and strings are used sparingly. All in this is an extremely original piece, which reminds partially of Caul, partially of electroacoustic experimentalism, yet is a completely personal thing (also distinctly Japanese). However, in Prithivi Mandragorie the down sides of minimalism also come out: the sound is very thin and clinical, and the sound scale concentrating too much into the high end strengthens this impression.

If one can get over the thin sound Prithivi Mandragorie is a successfull personal concept to say the least, and worth heating for those who are looking for something innovative and beautiful

John Björkman