Valkyrend Varieté - Kesä

Valkyrend Varieté on selvästikin miettinyt konseptiaan uusiksi sitten viime kuulemani (Kaihomieli Valpas, 2005). Ratkaisu on myöskin oikean suuntainen, sillä tulos on nyt paljon vahvempaa kuin ennen. Kesä-ep on kuin kummallinen fuusio palasia vanhasta kotimaisesta folk-rockista, Balttian alueen folk-bändeistä ja rehellisestä progesta. Erittäin selkeät vokaalit kikkailuineen tuovat vaikutelman yhtyeestä, joka on parhaimmillaan livenä. Duon valtava paatoksellisuus on yhdellä hetkellä upeaa, seuraavalla vaivaannuttavaa - varsinkin Valokaste onnistuu tavoittamaan tunnelman molemmat ääripäät useita kertoja. Soittoteknisesti materiaali toimii hyvin, mutta tuotantojälki jättää hieman huolittelemattoman vaikutelman.

Artisti: Valkyrend Varieté
Formaatti:
cd-r
Levy-yhtiö: omakustanne
Julkaisuvuosi: 2010
Kesto: 19:41
Kappaleita: 5

Edelleenkin tuntuu siltä, että Valkyrend Varieté hakee omaa paikkaansa, niin pahasti se on genrejen välissä ilman että syntyisi jotakin rajoja uudistavaa. Sen laulu ja tekstit ovat kuitenkin viehättäviä, ja melodioissa paljon sävyjä, että jään yhä toivomaan että loputkin osaset loksahtavat kohdalleen. Säteet (viimein saapuvat) osoittaa kirkkaasti ettei ideoita tai kunnianhimoa ainakaan puutu.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Valkyrend Varieté has obviously re-thought its concepts since I last heard them (Kaihomieli Valpas, 2005). The choice seems to have been a correct one, as the material is way more effective now than before. The Kesä-ep is like a strange fusion of old Finnish folk-rock, Baltic region folk bands and honest progressive rock. Very clear vocals, with lots of tricks to them, create an impression of a band that is best experienced live. The duo’s immense pathos is at one moment wonderful, at another annoying - especially Valokaste manages to reach both ends of the scale several times. Skills-wise the material works well, but the production quality leaves a bit of an unfinished image.

It continually seems that Valkyrend Varieté  is seeking its own place, it is so strongly between genres without producing anything really novel. The singing and lyrics are charming, though, and the melodies have lots of shades. So I am left hoping that the rest of the parts will click in together, too. Säteet (viimein saapuvat) clearly shows that there is no lack of either ideas or ambition.

Jiituomas