Kaikki sen palaset eivät loksahda kohdalleen - erityisesti juuri naputtava perusrumpu on sellainen - mutta ne hyväksyy pakollisina osana teemaa, ja siten ne tuntuvat ongelmista huolimatta kuuluvan välttämättöminä mukaan. Hankaluutena on sen sijaan tiettyjen osuuksien liiallinen tuttuus: tällaista on kuultu jo aika paljon. Varsinkin Alisen kohdalla vertaukset esim. Tervakelloon tai monien Extreme-lafkan julkaisujen suuntaan nousevat hyvin nopeasti mieleen. Toisaalta siis pieni omaperäisyyden lisääntyminen olisi selvästi hyväksi, toisaalta on pakko todeta että artisti on hienosti valinnut yhden linjan ja pitänyt siitä taidolla kiinni. Hyvä kysymys silti on, mihin tästä jatkaa. Saman konseptin toistaminen tuskin kannattaa kovin kauaa, mutta yhtyeelle joka ilmeisesti jakaa maamme useiden parhaiden ambient-yhtyeiden "musiikin tekeminen rituaalina" -linjan, on siitäkin puolesta kiinni pitäminen oleellinen asia.

Saatekirjeessä todettiin, että saan itse päättää arvioinko tämän demona vai virallisena levynä. Tämä on ehdottomasti levy. Hyvä levy.

Jiituomas