Ulverin kohdalla on jo aivan selvää ettei koskaan tiedä mitä seuraavalla kerralla on tulossa. Tämä, tietyllä tavalla välityöltä vaikuttava teos on kuvattavissa jonnekin elektroakustisen kamarimusiikin maisemiin. Inspiraationa ovat ilmeisesti olleet yhtyeen kokeellisimmat levyt, erittäin heikoiksi jääneet Silence-noisekiekot, mutta siitä huolimatta tulos on hyvin kaunis.
Artisti: Ulver
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Jester Records
Julkaisuvuosi: 2013
Kokoinaiskesto: 44:52
Kappaleita: 6
Tromssan kamariorkesterin jouset fuusioituvat onnistuneesti tunnistettavasti Ulver-maiseen äänimaisemaan, ja vokaaleja on osattu käyttää fiksun säästeliäästi - ne tulevat kuvioon vasta neljännestä raidasta alkaen. Ambient-henkisestä maisemasta nousee esiin useita kirkkaita hetkiä, jotka ovat hyvin erilaisia keskenään. Itselleni parhaiten toimivat avausraidan hitaat osat sekä aivan erityisesti angstisen paatoksellinen Son of Man.
Taidemusiikillisesta luonteestaan johtuen Messe I.X-VI.X on selkeästi valikoituneen yleisön tuote, joka laajentaa taas Ulverin skaalaa, mutta joka hämmästyttänee enemmistön kuulijoistaan olemalla jotakin muuta kuin mitä odotettiin. Ambient-harrastajalle se puolestaan saattaa olla liian yksinkertainen ja tutun oloinen. Kunnollisella äänenvoimakkuudella se kuitenkin palkitsee sille omistautuvan kuuntelijan erinomaisesti.Jiituomas
With Ulver, it has become obvious that a listener has no idea what is coming the next time. This, in a way in-between-work seeming, is best described as electro-acoustic chamber music. Its inspiration appears to have been the band’s most experimental works to date, the two really weak Silence-noise ep’s, but the result is nevertheless very beautiful. The strings of the Tromsø Chamber Orchestra fuse well with a recognizably Ulver-like soundscape. Vocals have been sparsely and well used - they only come into play from the fourth track forward. From the ambient-like soundscape arise many bright moments that are each different from the others. For me worked best the slow parts of the opening track and especially the angst and pathos filled Son of Man.
Due to its art-oriented musical style, Messe I.X-VI.X is definitely a selective audience work, one that once again broadens Ulver’s scale, yet will also problematically amaze most of its listeners by being something other than what was expected. For ambient enthusiast it may, in turn, be too simple and too familiar-sounding. With enough volume it will, nevertheless, reward a devoted listener really well.Jiituomas