Troum, Tam Quam Tabula Rasa & Kallabris - Kasha-Pâshâna

Kolmen ambient-yhtyeen splitti, joka on hämmästyttävän hyvin saatu soimaan yhtenäisenä kokonaisuutena. Sen avaa saksalainen Kallabris, varsin huonosti tunnettu yhtye siitäkin huolimatta että se on aloittanut uransa äänimaisemien kanssa jo 1980-luvulla. Pienillä painosmäärillään Kallabrisin julkaisut eivät ole levinneet niin pitkälle kuin olisivat ansainneet. Heidän kahdesta raidastaan ensimmäinen, Sleeping, koostuu kirkkaista, soitetun oloisista äänistä vaimean dronematon päällä. Hiljaa kuunneltuna kappale on jossakin tylsän ja ärsyttävän rajoilla, mutta heti kun kääntää volumea ylöspäin, avautuu monipuolinen ja kiehtova äänimatto. Sama koskee Napping-kappaletta, jossa droneja on tosin vähemmän ja muut äänet ovat helpommin kuunneltavia. Molemmat biiseistä ovat selvästi hyvin tehtyä ambientia, mutta hieman liian kliinisiä, ohuita ja kylmiä minun makuuni.

 

Artisti: Troum, Tam Quam Tabula Rasa & Kallabris
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Old Europa Cafe
Julkaisuvuosi: 2003
Painos: 500 kpl.
Kokonaiskesto: 67:59
Kappaleita: 7

Toisena on italialainen Tam Quam Tabula Rasa, jonka sointi on tosin paljon lähempänä saksalaista äänimaisema-soundia kuin tyypillistä italoambientia. Sideronemia/Basaros on kerrassaan outo kappale, se on kirkasääninen yhdistelmä vaimeaa hakkaavaa taustaa ja todella laahaavaa päälikuviota. Tuloksena on hieno, täysin epätodellinen tunnelma. Seuraava, vain reilun minuutin kestävä Via Trucis X tuntuu ensin vain häiritsevältä, pauhaavalta elektroniikalta, mutta se tosiasiassa toimii näppärästi levyn puolittavana katkona. Sen kautta siirrytään ikään kuin LP:n B-puolelle, ja näin kokonaisuus ei pääse muodostumaan tippaakaan pitkävetiseksi. Levyn kolme viimeistä raitaa ovat sen parhaat: ensin soi TQTR:n kappale, kaikuisa ja hitaasti kehittyvä, teollinen äänimaisema Fickle Procrustean Polymorphous. Kuvitelkaa Negru Voda levyttämässä LOKI:lle, niin pääsette todella lähelle sitä miltä tuo erinomainen kappale kuulostaa. Sitten onkin lopulta Troumin vuoro. Yleensä yhtyeen kokoelmabiisit ovat olleet selvästi albumitavaraa huonompia, mutta niin ei tällä kertaa käy. Finiens on todella kaunis yhdistelmä Troumille tyypillisiä sävyjä ja aaltoisuutta, parantuen kuuntelukerta toisensa jälkeen ja tarjoten aina uusia, surumielisiä tunnelmia. Entasis on painostavaa droneisuutta hyvällä rytmillä ja uljaalla kaiulla. Kumpikaan raidoista ei edusta aivan Troumin huipputuotantoa, mutta alan yleiseen tarjontaan nähden ne ovat silti erinomaisia. Samaa voi toki sanoa koko levystäkin:

Hieno, tasapainoinen kokoelma saksalaistyylistä synkkää ambientia. Ei mestariteos, mutta silti kerrassaan erinomainen.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

This split album by three different ambient bands has exceptionally well been formed into a singular work. It opens with the German group Kallabris, who aren't as well known despite the fact that they've been active since the 1980's. The limited editions of their works have not spread as far as they would have deserved. The first Kallabris track, Sleeping, is made of bright, instrumentation-like sounds on top of a drone layer. When listened to on low volume, it sounds boring and somewhat annoying, but increased volume brings out a multi-faceted, intriguing soundscape. The same goes for their other track, Napping, which has less drones and also features more easily accessible top sounds. Both songs are well-made ambient, but a bit too clinical, thin and cold to my taste.

The second artist is Tam Quam Tabula Rasa. An Italian band that sounds closer to German groups in style than to the typical ambient of its native land. Sideronemia/Basaros is a truly weird track, a bright-sounding combination of a soft thumping background and a really drawn-out, dragging top structure. This results in a fine, utterly unreal mood. Their next song, the slightly over one minute long Via Trucis X feels at first like just annoying, booming electronics, but it actually works very effectively as the album's half-way point. This way the rest of the record becomes its "B-side", and the entirety of the album is thus preserved from all risk of becoming boring. The final three tracks on the album are its finest points: TQTR's third piece comes first. It's a slowly developing industrial soundscape full of echoes, called Fickle Procrustean Polymorphous. Imagine Negru Voda doing and album for LOKI Foundation, and you'll have a very accurate idea about this magnificent track.

Then it's finally Troum's turn. Their compilation tracks are very often their weakest material, but that's not at all the case here. Finiens is a truly beautiful mixture of Troum's typical style and wave sounds. It seems to improve every time I listen to it, always offering new, sad feelings. Entasis is oppressive drones with great rhythm and majestic echo. Neither of the two songs is among Troums peak performances, but compared to ambient in general they're still extremely good. The same can, of course, be said about the entire album.

A fine, well-balanced collection of German-style gloomy ambient. Not a masterpiece per se, but a truly excellent record nevertheless.

Jiituomas