Tämä on Troumin kuuluisan Tjukurrpa-trilogian viimeinen osa. Minun on heti pakko myöntää että en ole kuullut aiempia Tjukurrpoja, vaan olen tutustunut Troumiin muiden julkaisujen, kuten Sigqan ja Mnemonic Induction-levyjen kautta. Niiden unenomaisen pehmeä tyyli vakuutti omaperäisyydellään, mutta ei niin sanotusti vienyt mennessään. Rhythms and Pulsations osoittautui kuitenkin olevan jotain aivan muuta.

Ensimmäinen kappale alkaa varsin kevyellä sähisevällä rytmillä, joka on monotonisuudestaan huolimatta välittömästi todella tarttuva. Heti huomaa ääniskaalan harvinaisen rikkauden, yksityiskohtaisuuden ja monipuolisuuden sekä orgaanisuuden. Monien minuuttien jälkeen rytmiin liittyy sähkökitarasointuja ja kumisevia taustarumpuja. Toisella kappaleella Orphne on meno synkempi; laahaavan raskas rytmi, uhkaavia sähkökitarasointuja ja hoilaavaa mieslaulua. Vaikka en yleensä juuri pidä selvästä sähkökitarasta ambient/industrial-musiikissa niin tässä se toimii loistavasti. On jo selvää että tämä on jotain aivan muuta kuin se vaikeasti hahmotettava unenomainen Troum. Levyn kohokohta on kolmas kappale Saiwala, jossa kaikki Rhythms and Pulsations:in nerous tiivistyy: upean monotonisesti jytisevä kumea rytmi jota ympäröivät täysin vapaasti leijailevat eteeriset äänet. Meno intesifioituu pikkuriikkisin muutoksin kunnes se lopussa on lähes ylitsevyöryvä, vaikka ei ole muuttunut paljoakaan.

Jokaisessa kappaleessa on aivan oma tyylinsä: Waian/Moys on ainoa ei-rytminen kappale, Reigen Taumelnder Geister:issä soi teollisuusmaisemmin jyskyvä raskas rytmi, Wheaio:ssa ja Airþeins:issa taas kevyen nopeat rummutukset vievät kuulijan ilmavampiin tiloihin.

Lähes kaikki kappaleet ovat pituudeltaan noin kymmenminuuttisia, mikä takaa hypnoottisen vaikutuksen ja jokaisen yksittäisen kappaleen upean kuvion sitä kautta oikeuksiinsa pääsemisen, sillä tämä levy täyttää vaivatta todellisen ambient-musiikin vaatimuksen paremmin kuin mikään pitkään aikaan kuulemani teos: se täyttää tilan, tai pikemminkin muuttaa koko sen tilan missä sitä kuunnellaan. Rhythms and Pulsations ei kuulosta levyltä jota kuunnellaan stereoista ja kaiuttimista, vaan se tunkee kaikkialle ja luo uuden ympäristön. Soundi on läpeensä hyvin aito ja orgaaninen, mikä tekee siitä tuntuvamman. Tästä on kliinisyys kaukana, levy tulee suoraan kuulijan päähän ja vangitsee mielen orjuuttavilla rytmeillään.

Lyhyesti sanottuna: tämä levy palauttaa uskoni ambientiin. Mestarillista.

John Björkman