Venäläisen Theodor Bastardin musiikki olisi kai jotenkin kategorisoitavissa etnovaikutteiseksi triphop-ambientiksi, mutta sekään ei tee sille täyttä oikeutta. Oikaoumene leijuu jossakin kokeellisuuden, rytmien ja Dead Can Dancen välimaastossa, ohittaen määritelmät. Se on erittäin voimakas, hiukkasen ärsyttävä ja todella tarttuva. Levyn helmiksi nousevat varhaisen Trickyn henkinen Farias sekä vahvasti etnopop-henkinen nimikappale.

Albumi on selkeän mukaansatempaava, hetkittäin enemmän kuin vain hiukan outo hyppiessään kulttuurista toiseen, ja silti yhtenäinen ja toimiva. Se ei ole puristeille suunnattu, todellakaan, varsinkaan loppuaan kohden, mutta hemmetin toimiva se on joka tapauksessa, hieman kornilla tavalla. Oikoumene ei tavoita aivan täysin sitä voimaa, joka on yhtyeen edellisessä julkaisussa Remixed (2011), mutta kyllä bändi toimii omillaankin erinomaisesti.

Hienoa tavaraa niin etnopopin, triphopin kuin oudomman kokeellisuudenkin ystäville.

Jiituomas

The music of the Russian group Theodor Bastard would roughly be categorizable as ethno-influenced trip hop, but even that does not describe it really well. Oikoumene floats somewhere amidst experimentation, rhythm and Dead Can Dance, avoiding definitions. It is very powerful, slightly irritating and extremely catchy. As its best pieces arise the Tricky-spirited Farias and the very ethno-pop like title track. The album is very captivating, at times more than a bit strange as it jumps from one cultural influence to the next while still remaining a well-functioning whole. It is not in the least directed at genre purists, especially not near the end, but it works damn well, in a slightly corny way. Oikoumene doesn’t quite reach the level of the preceding remix album (2011), but the band does function damn well by itself, too.

Fine music for fans of ethno-pop, trip hop and also some weirder experimentation.

Jiituomas