Throbbing Gristle - Part Two The Endless Not

Throbbing Gristle on yhtye joka tuskin kaipaa esittelyjä. Nämä sivistyksen romuttajat panivat 70-luvulla alulle koko industrial-kulttuurin, ja lopettivat. Pari vuotta sitten he palasivat yhteen, ja vuosikymmenten jälkeen saatiin kuulla uutta materiaalia TG Now EP:n muodossa. Comebackia on joiltakin tahoilta kritioisoitu, sillä mitä merkitystä rajojen rikkomisellelle ja kapinoinnille perustuvalla yhtyeellä voi olla enää 2000-luvulla kun aika pitkälti kaikki rajat on jo rikottu, raaka muoton melu on vakiintunut musiikkilaji ja mahdollisimman provosoiva kuvasto on tylsäksi käynyt klisee?

 

Artisti: Throbbing Gristle
Formaatti: CD / 2LP
Levy-yhti÷: Mute / Industrial Records
Julkaisuvuosi: 200
7
Kappaleita: 10

Genesis P-Orridge, Peter Christopherson, Cosey Fanny Tutti ja Chris Carter ovat vuosikymmenten saatossa ehtineet kypsyä ja kehittyä musiikkoina erittäin paljon. Ja juuri tässä piileekin "uuden" Throbbing Gristlen kantava voima. The Endless Not:illa ei nimittäin juurikaan romuteta mitään, vaan osoitetaan luomisen taitoa. Lopputulos on jopa yllättävän musikaalinen, ja vaikka kansikuvaa koristaakin maailman pyhin vuori, ei tässä myöskään ammenneta ainakaan suoraan rituaalisesta tai uskonnollisesta musiikista. Levyn avaava Vow of Silence on kaoottisuudessaan vielä katsaus taaksepäin. Sen jälkeen on luvassa mm. Genesiksen laulamia vinksahtaneen jazzahtavia rakkauslauluja (Rabbit Snare ja Almost a Kiss, joihin vokalistin oma sukupuolirajojen rikkominen luo hyvin häiritsevän lisäulottuvuuden), sekä paljon mielenkiintoisia, todella hienosti muotoiltuja äänimaisemallisia raitoja, milloin Carter & Tuttin orgaanisempaa kädenjälkeä, milloin enemmän "Sleazy" Christophersonin elektronista post-Coil-materiaalia. Erityisen vakuuttavia ovat jäätävän kylmä Lyre Liar, joka muistuttaa paljon TG Now:n todella upeaa Splitting Skies:ia, sekä Genesiksen progressiivinen The Worm Waits Its Turn - levyn ehdottomasti innovatiivisin kappale. Vähemmänkin onnistuneita vetoja löytyy, etenkin levyn nimikkoraita, jota vaivaavat lähinnä heikot vokaalit (en voi olla ajattelematta että P-Orridge yrittää kuulostaa David Bowielta, täysin riittämättömällä äänellä).

Part Two The Endless Not on monipuolinen ja oikein vaikuttava taidonnäyte, joka haastaa industrial-musiikkiin muodostuneita käytäntöjä ja kliseitä. Sen sijaan en osaa sanoa josko Throbbing Gristlen paluu on nykypäivänä mitenkään merkittävä tai mullistava asia. Sen sijaan voin huomauttaa että Industrial Records-nimike on otettu takaisin käyttöön, joten jääkö nyt "post industrial" termi vanhanaikaiseksi ja puhutaanko jälleen industrialista vai kenties neo-industrialista?

John Bj÷rkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot