Tervahäät - s/t

Kotimaan Anima Arctica lanseeraa uuden artistin nimeltä Tervahäät. Levyn kansi kantaa kuvia unohtuneiden kyläraittien harmaista tuvista keskellä talvimaisemaa. Kuvat johdattelevat Tervahäiden koleaan musiikkiin, joka on aivan omasta maailmastaan.

Artisti: Tervahäät
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Anima Arctica
Julkaisuvuosi: 2009
Painos: 500 kpl.
Kesto:61:20
Kappaleita:7

Levyn ensimmäiset soinnit - analogisesti kaikuvaa aavemaista ujellusta ja näppäiltyä kielisoitinta (banjo tai kitara?) saavat minut hetkeksi ajattelemaan Halo Manashia, mutta tällainen vertauskuva jää äkkiä pois: Tervahäät on musikaalisempaa, ehkä lähempänä metallia tai progea, ollen silti samalla äärimmäisen hämyistä ja dronemaista, ja kulku hidasta. Tässä todella päästään suomalaisten ikimetsien varjoon unohdettujen peräkylien unohdetun ja vieraan todellisuuden ytimeen. Musiikillisesti tämä asettuu ihan omaan lokeroonsa; elementtejä on niin progesta, metallista (blackista ja stonerista), synkästä folkista, rituaalisesta dark ambientista kuin dronestakin. Silti se ei ole mitään noista. Usein tulee mieleen että tämä on kuin Earthin verkkainen poljento kohtaisi Burzumin kylmän soundin. Puhuttuja ja laulettuja vokaaleja on jonkin verran, sekä epämääräisen kolkkoa perkussiota. Äänimaailmassa maistuvat orgaaniset äänilähteet ja analoginen jälki.

Lopputulos on että voi melkein haistaa unohdetun pirtin kostean puun, kuulla kuusimetsien äänen ja tuntea seinähirsien läpi tunkevan viiman, joka kantaa kuolleiden henget mukanaan sisälle. Tervahäät on kertakaikkiaan onnistunut keitos, täysin omanlaisensa teos jonka luulisi maistuvan niin dark ambientin kuin kokeellisemman metallinkin ystäville. Esikoislevyksi suorastaan ällistyttävän kypsä, omaperäinen ja ehjä.

John Björkman


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

The Finnish label Anima Arctica introduces another new artist, with the name Tervahäät (fi. "Tar Wedding"). The album cover shows pictures of forgotten old grey villages in forbidding wintry landscapes. These images lead us into the Tervahäät´s chilly music, coming from a world of it´s own.

The first sounds on the record - eerie analogue feedback and plucked strings (guitar or banjo?) make me think of Halo Manash for a while, but this association is soon forgotten: Tervahäät is more musical somehow, closer to metal or progressive rock even, yet extremely slow, haunting and droning to it´s character. It truly evokes the feeling of old villages, forgotten in the shadow of deep fir woods in the Finnish hinterlands, an alien reality. Musically Tervahäät is a mixture completely of it´s own: there are elements of progressive rock, black and stoner metal, dark folk, ritual dark ambient as well as drone. Yet it is none of these. Often I think this is a combination of the sluggish tempo of Earth meeting the wintry sound of Burzum. There are some spoken and sung vocals, and vague gloomy percussion. The sound has a pure taste of organic sources and instruments with analogue effects.

The end result almost almost makes me taste the humid wood of a forgotten cabin in the woods, hear the ghostly humming of the trees and feel the cold wind carrying spirits of the dead through the wall springs. Tervahäät is all in all a very successful and original mixture, which should find friends among fans of both dark ambient and gloomy metal. For a debut album it is amazingly mature and whole.

John Björkman