Itsenäisyyspäivänä julkaistu Patria on suomalaisen Tervahäät-yhtyeen osoitus siitä, ettei isänmaallisuuden ja kansallisromantiikan nykyisinkään tarvitse olla muukalaisvastaista, vaan se voi yhä olla juurien kunnioittamista. Patrian hallitsevana teemana ovat suomalaisuuden erilaiset puolet, toteutettuna neofolkin, samplejen ja hetkittäin myös puheella täydennetyn ambientin keinoin. Tulos on hyvin epätasainen - esimerkiksi Virtaus toimii hyvin kauniina; Riiuulaulu, vaikka edustaakin ehtaa vulgaaria kansanlauluperinnettä, jää puolestaan lähinnä tylsäksi.

Parhaimmiksi osiksi nousevat vahvasti varhaisen Karjalan Sissit mieleen tuovat ambient-ja-puhe -kappaleet, joissa on käytetty teksteinä kansallishenkisiä runoja. Varsinkin levyn avaava Aamurusko, Eino Leinon runoon, on erittäin vaikuttava, samoin viimeisenä soiva Paavo Haavikko -sovitus Isäinmaa. Patria jää kokonaisuutena kiinnostavaksi mutta hajanaiseksi, ikään kuin siinä ei olisi varsin väljää teemaa lukuun ottamatta osattu miettiä yhteensopivuuksia.

Jiituomas

Patria, published on the Finnish independence day, is Tervahäät’s dipslay of how one can still do patriotic and national romantic music that respects one’s roots while not being hostile towards foreign influences. The dominant themes in Patria are various facets of being Finnish, carried out by means of neofolk, samples and sometimes also speech-combined ambient. The result is quite uneven - for example Virtaus is really beautiful, whereas Riiuulaulu, even as it does represent the tradition of honestly vulgar folk songs, remains mostly boring. The best parts of the album are the ambient-and-speech songs, which strongly bring to mind early Karjalan Sissit, that use classic poems as texts. Especially the opening Aamurusko, made to the poem of Eino Leino, is very impressive, as is the ending Paavo Haavikko adaptation, Isäinmaa. As a whole, Patria is interesting but too diverse, as if Tervahäät had not considered commonalities beyond the one central theme.

Jiituomas