Tenhin toinen kokopitkä osoittaa hämmentävää tyylillistä kehitystä, joka tosin oli ehkä jo ennakoitavissa kiehtovan Airut:Ciwi -ep:n sisällöstä. Yhtyeen musiikki on nyt selvästi debyyttiä kansanmusiikillisempaa ja tuo mieleen vähemmän "akustinen hevibändi" -assosiaatioita.

Jos olisi pakko luokitella, niin kai tämä neofolkkiin menee, mutta selkeämmin bändillä on kuitenkin oma tyyli kuin minkään muotin mukaista linjaa. Tenhi kuulostaa läpi Väreen itseltään, joko Kauan tai Airut:Ciwi -levyjen oloisesti. Muutama ei niin yllättävä CMX-mäisyys löytyy sieltä täältä, erityisesti avausraidasta vastakaiun, sekä hyvässä että pahassa. Levyltä on yllättävän vaikeata poimia yksittäisiä muita mieleen painuvampia kappaleita, mutta itseeni vetosivat eniten perinteisen kansanmusiikin mieleen tuovat jäljen ja sutoi, joista jälkimmäinen käyttää samaa mainiota melodiaa kuin aiemmin julkaistu Ciwenkierto, ja muita synkempi varis eloinen. Albumin todellinen tärppi on kuitenkin sen päättävä jumalaisen kaunis kuolleesi jokeen. Hienointa on silti se, miten paljon Tenhi kuulostaa "valmiilta" yhtyeeltä. Se onnistuu hoitamaan sekä laulun, soiton, että sovitukset aivan nappiin ilman että sitä vaivaisi monien uudempien neofolk-bändien helmasynti, tyhjänpäiväisyys. Toivottavasti myös marginaaliyleisön ulkopuolella tämä havaitaan pian.
Hieno luomus sekä kotimaisella että kansainvälisellä skaalalla mitaten.

Jiituomas