Teatteri Moderni Kanuuna - Oopperse Le feti Le Grande Anaale

Tuttavallisemmin "Perseoopperana" tunnettu teos on jälkikäteen tehty studioversio Porissa vuonna 2002 esitetyn näytelmän musiikeista. Päävastuullisena on monista yhtyeistä tunnettu Mika Rättö tärkeimpinä avustajinaan Jussi Reunamäki sekä Magyar Possen Pasi Salmi ja Harri Sippola, la luonnollisesti suuri alkuperäisteoksen näytteijöistä.

 

Artisti: Teatteri Moderni Kanuuna
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Fonal Records
Julkaisuvuosi: 2004
Kokonaiskesto: 43:49
Kappaleita: 12

Koska kyseessä ovat vain musiikkiosuudet, on kokonaisvaikutelma kuin katkonaisesta oopperasta. Libreton harmittava puute korostaa tätä, eikä juonirakenteesta tahdo saada juurikaan selvää. Siksi kappaleiden luonne erillisteoksina korostuu huomattavasti. Ne jakautuvat käytännössä kahteen kategoriaan. Ensinnäkin mukana on joitakin erinomaisia osuuksia, joiden taustat muistuttavat paljolti Dead Can Dancen ja Arcanan kaltaisten yhtyeiden (ja niiden pohjana olevan bysanttilaisen kirkkolaulun) tyyliä. Parhaat näistä ovat toinen ja kolmas raita, Perimmäisen olemuksen valinta ja Le Fetin rakennusaikeen paljastus. Loput kappaleista, erityisesti keskivaiheilla, ovat korostuneen oopperamaisia - tosin keskenään hyvin eri tavoilla. Joku muistuttaa Ligetin teoksia, toinen on kuin näyttämölaulua ja Goblinin soundtrack-musiikkia. Skaalaa riittää pianosta hälyisään droneen. Muutama raita ei toimi levylle irroitettuna käytännössä lainkaan, erityisesti Huorat saapuvat pakon eessä tuomioistuimen eteen jää pelkäksi hälinäksi ja vain korostaa levyn pahinta ongelmaa: kappaleiden tarkoituksena on kuljettaa tarinaa eteenpäin, ja se luonnollisesti vähentää niiden tunnelmallisuutta. Tästä huolimatta parhaat kappaleista toimivat hämmentävän hyvin. Ilahduttavasti aiheesta huolimatta toteutus on varsin vakavan oloinen läpi koko levyn, ja vaikka kyse onkin tavallaan puhtaasta hassuttelusta ei älyttömään pelleilyyn sorruta. Siksi koko Oopperseen kuuntelee varsin suurella nautinnolla läpi, ja huippukohtia tulee soitettua toistuvasti uudelleenkin. Monet melodioista olisivat erinomaisia esimerkkejä eri kokeellisen musiikin tyyleistä parhaimmillaan. Jos niitä olisi käytetty suoraan itsenäisinä levyllä, kehuisin kiekkoa todennäköisesti valtavan paljon. Koska ne on alistettu tarinankerronnalle, on lopputuloksesta huomattavasti vaikeampi nauttia.

Hajanainen ja sekava maku levystä lopulta jää. Mukana on paljon hyvää, eri ihmisten mielestä luultavasti aivan eri kohdissa, samoin useita heikkoja kohtia. Ennen kaikkea Perseooppera on onneksi kiinnostava teos melkein kaikilta osin - ja sillä pääsee jo todella pitkälle.

Jiituomas

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot